Ennen 2010-lukua, vaikka seura oli olemassa jalkapallossa, ja itsekin pelasin nollanolla-luvun Ilveksen junioreissa, edustusjoukkueista oli muiden kaupungin jalkapallojuniorien tavoin pakotettu tukemaan Tampu-äpärää. Perustelu Ilveksen jatkeena teki muovista hyväksyttävän Tampereen edustusjoukkueen, mutta jonka peleissä ei tullut juurikaan käytyä pois lukien ilmaislippukampanjat, ja jonka vastoinkäymiset ja katoaminen eivät tuottaneet minkäänlaista tuskaa. 2001 mestaruudesta jäi mieleen Urheiluruudussa kuvatut pätkät Tammelassa, jossa lähinnä Ilveksen keltaisia lippuja liehui katsomossa. Ilves oli joka tapauksessa ainoastaan jääkiekkoa syksystä keväälle.
Jääkiekosta tuli luotaantyöntävä 00-luvun lopussa hämärien seurajohtajien, suhmuroinnin, ja räikeän valehtelun myötä. Tuona aikana hakeuduin jälleen perustetun miesten jalkapalloedustuksen ja Ilves FS peleihin. Edellä mainitusta nousu Kakkosesta Veikkausliigaan ja jälkimmäisessä kiimaiset pelit Kaukajärvellä ovat hienoja muistoja. Jääkiekossa uskottavuuden palauttaminen tietenkin auttoi myös palauttamaan kiinnostuksen, ja vaikka jääkiekkoa on kiva seurata, tällä hetkellä sieltä menneisyydestä palautunut Takojankadun kulttuuri ja ottelutapahtuma kalliine lipunhintoineen, Amerikasta maahantuotuine viihde-elementteineen ja vielä itse sarjan ongelmat ovat saaneet Ilves-sydämen pysymään em. lajeissa miehissä ja naisissa.
