Esim toissakauden finaalipeli Tapparalla Rögleä vastaan oli ihan jäätävä kiekko-ottelu.
Jos viime kauden Tapparan runkosarjapelejä vertasi CHL:n playoffseihin, oli otteluiden laatuero aivan järkyttävä. Liigapelien katsominen oli välillä pakkopullaa, mutta esimerkiksi Züg-pelit olivat hienoa ja tasokasta kiekkoa siinä välissä. Liigan ottelutahdilla mennään valitettavasti määrä laadun edellä, money talks and bullshit walks.
Suurin ongelma jalkapallon ja jääkiekon Mestareiden Liigojen välillä on tasoerot joukkueiden välillä. Futiksessa voi ottaa helposti 32 joukkuetta, jotka pärjäävät vähintään kohtalaisesti toisiaan vastaan. Kotipelissä heittopussikin voi voittaa ennakkosuosikin. Eilinen kierros osoitti hyvin ääripäiden erot kiekon puolella.
Pohdinnan arvoinen asia olisi myöskin ylimääräiset karsintakierrokset Italian ja Ranskan tyylistein maiden mestareille UCL:n tapaan, ei sielläkään esimerkiksi Suomen mestari pääse suoraan lohkovaiheeseen. Pääsy sinne vaatii useamman karsintakierroksen voittoja. Tämä tosin ei ole jääkiekossa mitenkään mahdollista taloudellisesti, kiekko on monessa Euroopan maassa marginaalilaji jalkapalloon verrattuna.
CHL kärsii myös onnettomasta tuomaritoiminnasta. Linja ontuu otteluissa pahemman kerran ja ottelun lopussa usein tasoitellaan puntteja helpoilla vihellyksillä johtavalle joukkueelle. Juurikin tuossa tasoittavassa Züg-pelissä puolueettomatkin katsojat ihmettelivät Tapparan saamaa jäähysumaa lopussa, pelin alussa pilli pysyi taskussa paljon suuremmistakin rikkeistä.