Kiitos jälleen erinomaisesta jaksosta mediatiimille!
Luonnollisesti isoin anti oli Köntsän kontentissa. Siinä sivussa Suomi paljastui kulisseissa kunnon yllyttäjäriivaajaksi eli pientä hyväntahtoista Vaahteramäkeä löytyy meidänkin Eemelistä.
Könösen osalta jakso herätti miettimään, että kai tuo osittain parjattu Kuopio-sydän on jossain määrin verrattavissa vaikkapa palstan etä-ilvesläisten arkeen. Ei kai kukaan jätä sen takia Ilves-pipoa pukematta, että asuu syystä X toisella liigapaikkakunnalla tai piilottele omia tamperelaisjuuriaan vieraalla maalla. Olkoon Jusekin siis ylpeästi savolainen, kun ei tuo kotiseuturakkaus esim. KalPa-peleissä näy esityksissä hyvässä eikä pahassa. Nolompaa ois unohtaa kotikulmansa sosiaalisesta paineesta. Toki pottukoiran seuraamisessa alkaa menemään jo raja... (viidzi vitsi)
Oli hyvä, että toi rehellisesti esiin keskustelukulttuurin vaikutuksia, kuitenkin koko ajan tiedostaen ettei ole omastakaan mielestään esittänyt vielä lähellekään parastaan ja tippaakaan aiheella jeesustelematta. Ihan vaan sivulauseessa. Inhimillistää koko tätä touhua, kun välillä tuostakin puolesta tulee pieni muistutus. Itseluottamus ei taida kuulua luonteenpiirteistä vahvimpiin puoliin, mikä varmasti stereotyyppisesti pitäisi olla tällaisessa lajissa tapissa. Esim. keskustelu Svejn kanssa oisko hän ollut vapaana - tuskin toisin päin Lukas kyselee keltään, että oisko pitänyt jättää vetämättä. Mutta varmasti vastapainona luonteesta löytyy joukkueurheilun kannalta hyviä ominaisuuksia, joita ei ilman tietynlaista herkkyyttä olisi, vaikka pelikavereiden huomioimista ja hyvän hengen ylläpitämistä. Eli en tarkoita tätä pahalla, ihan vaan neutraalina huomiona.
Meitä mahtuu kaikenlaista tapausta milloin mihinkin junaan ja niin myös yksittäisessä kiekkojoukkueessa. Eri luonteisia, eri elämäntilanteissa olevia, eri tahtiin ihmisenä kasvavia. Joku varausikäinen lupaus saattaa olla helvetin skarppi ja itsenäinen johtajatyyppi jo tuolloin teininä. Toinen superlupaus saattaa ymmärtää asiat vasta kantapään kautta opittuna, mahdollisesti lähes täydellisen resetoinnin pakottamana vasta vanhemmalla iällä ja ottaa sen jälkeen vastuun niin urastaan kuin elämästäänkin. Kolmas ei ole kasvanut osaksi aikuisten maailmaa vielä peliuran jälkeenkään - ja niin edelleen. Könönen ei ole kukaan näistä esimerkkihahmoista, mutta toivon että Tampere kasvattaa, sälli alkaa viihtymään entistä paremmin ja löytää selkeän paikkansa kokoonpanosta. Pidetty osa tiimiähän hän on jo nyt, ei tarvitse mistään ulkopuolisuudesta murehtia, mutta tiedätte mitä meinaan.
Ja lopuksi vielä hienoa, että Jari Ahola on tällä kaudella vaikuttanut taas näkyvämmin Ilveksen touhuissa mukana. Ihailtava Ilves-sydän.