Vs: Ilves ja Media
Niin, samantyylinen tiedotehan tässä saatiin melko tarkkaan puoli vuotta sitten, jonka sisältö oli samantyylinen, eli vaikeasta tilanteesta huolimatta katsotaan eteenpäin ja suunnitelmat ovat olemassa ja tässä pedataan nyt Ilveksen uutta nousua. Ja kuinkas sitten kävikään.
En haluaisi olla ilkeä ja kyyninen mutta vuodet Ilves-kannattajana ovat opettaneet että mihinkään mitä Ilvestä virallisesti edustava taho kertoo ei kannata suin päin uskoa. En epäile asianosaisten halua saada Ilvestä menestymään ja joskus ikävät asiat tapahtuvat itsestä riippumatta. Silti tämäkin uusin tiedote on vain lupaus muiden joukossa, jolle juuri nyt en laske mitään painoarvoa. Ilveksen heikko, epämääräinen ja katteeton tiedottaminen on ajanut seuran siihen pisteeseen että epämääräisiä huhuja on helpompi uskoa kuin seuran virallisia tiedotteita.
Olen kyllä sinänsä samaa mieltä että neuvotteluja joissa liikkuu iso summa rahaa on käytävä luottamuksellisessa ja suljetussa ilmapiirissä, joten ihmettelen että kuka näitä huhuja laittaa liikkeelle ja mitä agendaa hän sillä ajaa. Eli huhuja ei kannattaisi levitellä jos niillä ei ole muuta tarkoitusta kuin kasvattaa omaa egoaan.
Mutta odotellaan. Sehän se Ilves-fanin elämän sisältö on. Tässä on vuosikausia odoteltu: ensi kautta, ykkössentteriä, uusia omistajia, mestaruutta, sitä THE kautta jolloin menestystä tulisi ja kaikkea muuta. On odoteltu yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista. Paljon on kuultu lupauksia, niitä tekoja on lupauksiin nähden vain niin kovin vähän. On odoteltu että niitä lupauksia aletaan lunastaa kun kerran ne lupasi. Odotellaan toki ja katsotaan kun muut kahmivat mestaruuksia ja kasaavat kilpailukykyisiä joukkueita, ja vakuutellaan itsellemme että ensi kaudella sitä menestystä meillekin ihan varmasti tulee. Odotellaan sitä ensi kautta ja sitten sitä seuraavaa ja sitten taas sitä seuraavaa ja sitä seuraavaa jne. Katsotaan ja odotellaan kun Hakametsässä Ilves-sukupolvet vaihtuvat ja aina kun sukupolvet vaihtuvat niin uskollisten määrä vähenee sukupolvi sukupolvelta. Odotellaan ja katsotaan kunnes koko Ilves unohtuu ja siitä muistuttaa enää koko ajan paksuuntuva pölykerros homeisten mestaruusviirien päällä. Odotellaan ja kerätään kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja kiitollisuutta mitättömän pienistä asioista, kuten jostain typerästä telkkariohjelmasta, jossa nyt sattuu vilahtamaan Ilves-huivi. Tietenkin ne ovat taitoja joita elämässä tarvitsee, mutta mitäpä iloa niistä on kun niiden keräämisestä ei ikinä palkita. Odotellaan toki, eihän sitä voi elämässä rämpiä eteenpäin mulle-kaikki-heti-nyt-asenteella. Odotellaan toki, mitäpä muutakaan tekemistä meillä olisi kuin tämä ikuinen odottaminen. Jos haluatte lapsistanne kasvattaa Ilves-kannattajia, opettakaa myös heidät odottamaan, sillä ilman valmiutta odottamiseen ei Ilves-paitaa kannata päälleen pukea. Odotellaan että ehkä joku joskus jotain jollain tavalla. Enää ei oikein edes tiedä mitä odottaa, tärkeintä on että Ilves-kannattaja on vain kärsivällinen ja odottaa.
Joten odotellaan mitä tiedotetta sieltä sitten keväällä tulee. Todennäköisesti vain ikäviä uutisia, mutta ainahan se pieni mahdollisuus on että jotain positiivistakin voisi olla.
PS. Meneeköhän missään päin Tamperetta Samuel Beckettin "Huomenna hän tulee"-näytelmää. Sopisi jotenkin niin tähän mielentilaan.