Viimeinen piikki pelasti uran
Ilveksen NHL-apu Anders Lindbäck kärsi vuoden ennen oikeita lääkkeitä.
REIJO HIETANEN
[kuvateksti]: Tampereen siipivillitys alkoi toden teolla, kun Ilveksen liigamiehistö mieltyi herkkuun joitakin vuosia sitten. Siivet maistuivat myös seuran ruotsalaisvahvistukselle Anders Lindbäckille.
Tampere. Jos miehen lempinimi on suomeksi Peto, hänelle on turvallisinta tarjota syötävää.
Kokeillaan, maistuisivatko lähes kaksimetriselle monsterille maan kanansiipipääkaupungin antimet.
"Tosi hyviä! En ole ennen maistanut. Ehkä tulen tänne joku päivä lounaalle", Ilveksen NHL-apu Anders Lindbäck sanoo ja pyyhkii maustekastiketta parrastaan.
Välittömästä nuorukaisesta ei näy, että hän on vuosia sairastanut sairautta, joka ilman tepsivää lääkitystä olisi lopettanut hänen uransa.
Oikeastaan ruotsalaismaalivahti voisi haukkailla tamperelaisten siipien sijasta maukkaita mereneläviä Floridan rannikolla Tampassa.
Tampa Bay Lightning osti Lindbäckin viime kauden jälkeen ykköstorjujakseen Pekka Rinteen takaa Nashvillesta, mutta työsulun takia hän koppailee kiekkoja Ilveksessä.
Takapiruna tilapäissiirrossa oli Ilveksen maalivahtivalmentaja Markus Korhonen, joka tutustui Lindbäckiin pelatessaan Brynäsissä.
"Useat maalivahdit ovat vähän vetäytyviä ja viihtyvät omissa oloissaan. Lindbäck on ihan päinvastainen. Hän on mukana pelaajien jutuissa, tulee hyvin toimeen heidän kanssaan ja on aina iloisella päällä. Loistava tyyppi", Korhonen kuvailee.
Kun siipiä syövän kassarin kanssa keskustelee, on helppoa olla samaa mieltä.
Lindbäckin sairastuminen 19-vuotiaana oli muuttaa kaiken.
"Minulle nousi kuin tyhjästä todella korkea kuume. Niveliäni alkoi aristaa, ja koko vartaloon sattui. Muutaman päivän kuluttua sain ihottumaa, ja kuume meni vielä pahemmaksi. Kolmen päivän päästä olin niin huonossa kunnossa, että minut piti viedä sairaalaan", Lindbäck muistelee.
"Luulin sitä aluksi tavalliseksi flunssaksi, mutta se olikin ihan muuta. Olin viikon sairaalassa, kunnes lääkärit saivat tulokset, ja ihmettelin, mitä tämä on. Se oli raskasta."
Diagnoosina oli erittäin harvinainen aikuisiän Stillin tauti. Sairaus olisi voinut päättää Lindbäckin uran, sillä pahimmillaan Stillin tauti voi aiheuttaa sisäelintulehduksia ja leikkaushoitoa vaativia nivelrikkoja.
Lääkärit tekivät kuitenkin nuorukaiselle heti selväksi, että tauti on todennäköisesti hoidettavissa.
"Olin vihainen, kun kuulin tammikuussa, että en sillä kaudella pelaisi enää yhtään ottelua. Mutta en missään vaiheessa ajatellut, että sairaus päättäisi urani."
Lääkäreiltä kesti kauan selvittää, mitkä lääkkeet sopivat Lindbäckille.
Tautia hoidettiin aluksi suurilla määrillä kortisonia, mutta oireet palasivat aina.
Lindbäck pystyi ajoittain pelaamaan jääkiekkoa Brynäsissä, mutta nivelkipuja täytyi lievittää kuumilla kylvyillä ennen harjoituksia ja pelejä.
Lindbäck ehti tuskailla piinallisen taudin kanssa vuoden ajan.
"Yhtenä aamuna kokeilin uutta lääkettä. Ennen sitä tunsin oloni huonoksi, mutta muutaman tunnin päästä se oli loistava. Sen jälkeen minulla ei ole ollut lainkaan oireita. Se on ollut valtava helpotus. Lääke on todella kallista, ja se oli viimeinen vaihtoehto", Lindbäck sanoo ja pyörittelee päätään yhä epäuskoisena.
Lindbäck hoitaa tautiaan joka aamu otettavalla ruiskeella ja kuvailee pistosta yhtä arkipäiväiseksi kuin hampaiden pesu.
"Olen oppinut, että terveyttä pitää arvostaa. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Kymmenen vuotta sitten tällaisia lääkkeitä ei ollut olemassa. Olen onnekas."
Kokeillaan, maistuisivatko lähes kaksimetriselle monsterille maan kanansiipipääkaupungin antimet.
"Tosi hyviä! En ole ennen maistanut. Ehkä tulen tänne joku päivä lounaalle", Ilveksen NHL-apu Anders Lindbäck sanoo ja pyyhkii maustekastiketta parrastaan.
Välittömästä nuorukaisesta ei näy, että hän on vuosia sairastanut sairautta, joka ilman tepsivää lääkitystä olisi lopettanut hänen uransa.
Oikeastaan ruotsalaismaalivahti voisi haukkailla tamperelaisten siipien sijasta maukkaita mereneläviä Floridan rannikolla Tampassa.
Tampa Bay Lightning osti Lindbäckin viime kauden jälkeen ykköstorjujakseen Pekka Rinteen takaa Nashvillesta, mutta työsulun takia hän koppailee kiekkoja Ilveksessä.
Takapiruna tilapäissiirrossa oli Ilveksen maalivahtivalmentaja Markus Korhonen, joka tutustui Lindbäckiin pelatessaan Brynäsissä.
Korhonen kehuu isokokoisen veskarin torjuntataitoja, mutta erityisesti suitsutusta saa persoona.
"Useat maalivahdit ovat vähän vetäytyviä ja viihtyvät omissa oloissaan. Lindbäck on ihan päinvastainen. Hän on mukana pelaajien jutuissa, tulee hyvin toimeen heidän kanssaan ja on aina iloisella päällä. Loistava tyyppi", Korhonen kuvailee.
Kun siipiä syövän kassarin kanssa keskustelee, on helppoa olla samaa mieltä.
Lindbäckin sairastuminen 19-vuotiaana oli muuttaa kaiken.
"Minulle nousi kuin tyhjästä todella korkea kuume. Niveliäni alkoi aristaa, ja koko vartaloon sattui. Muutaman päivän kuluttua sain ihottumaa, ja kuume meni vielä pahemmaksi. Kolmen päivän päästä olin niin huonossa kunnossa, että minut piti viedä sairaalaan", Lindbäck muistelee.
"Luulin sitä aluksi tavalliseksi flunssaksi, mutta se olikin ihan muuta. Olin viikon sairaalassa, kunnes lääkärit saivat tulokset, ja ihmettelin, mitä tämä on. Se oli raskasta."
Diagnoosina oli erittäin harvinainen aikuisiän Stillin tauti. Sairaus olisi voinut päättää Lindbäckin uran, sillä pahimmillaan Stillin tauti voi aiheuttaa sisäelintulehduksia ja leikkaushoitoa vaativia nivelrikkoja.
Lääkärit tekivät kuitenkin nuorukaiselle heti selväksi, että tauti on todennäköisesti hoidettavissa.
"Olin vihainen, kun kuulin tammikuussa, että en sillä kaudella pelaisi enää yhtään ottelua. Mutta en missään vaiheessa ajatellut, että sairaus päättäisi urani."
Lääkäreiltä kesti kauan selvittää, mitkä lääkkeet sopivat Lindbäckille.
Tautia hoidettiin aluksi suurilla määrillä kortisonia, mutta oireet palasivat aina.
Lindbäck pystyi ajoittain pelaamaan jääkiekkoa Brynäsissä, mutta nivelkipuja täytyi lievittää kuumilla kylvyillä ennen harjoituksia ja pelejä.
Lindbäck ehti tuskailla piinallisen taudin kanssa vuoden ajan.
"Yhtenä aamuna kokeilin uutta lääkettä. Ennen sitä tunsin oloni huonoksi, mutta muutaman tunnin päästä se oli loistava. Sen jälkeen minulla ei ole ollut lainkaan oireita. Se on ollut valtava helpotus. Lääke on todella kallista, ja se oli viimeinen vaihtoehto", Lindbäck sanoo ja pyörittelee päätään yhä epäuskoisena.
Lindbäck hoitaa tautiaan joka aamu otettavalla ruiskeella ja kuvailee pistosta yhtä arkipäiväiseksi kuin hampaiden pesu.
"Olen oppinut, että terveyttä pitää arvostaa. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Kymmenen vuotta sitten tällaisia lääkkeitä ei ollut olemassa. Olen onnekas."