Muutama sananen viime peleistä ja uuden päävalmentajan sopimusuutisesta.
la 24.9. Ilves–NJS 1–2 (1–0)
123 katsojaa
18' 1–0 Heta Olmala
69' 1–1 Senja Haikola
81' 1–2 Ella Leskelä
-
Palloliiton tilastot
-
Ruudun huippuhetket
Tämä oli siitä harvinainen kotiottelu, että en päässyt ollenkaan paikalle. Olen siis lähinnä koosteen sekä
Ilveksen ja
NJS:n raporttien varassa.
ONS-ottelun yhteydessä haastattelin Kaupissa NJS-pelin nähneitä ja se vahvistaa käsitystä, joka muistakin lähteistä piirtyy. Ilves tuhlaili maalipaikkoja oikein urakalla ja NJS iski molemmista paikoistaan maalit. Varsinkin avauspuoliaika oli melkoista Ilves-vyörytystä, jonka aikana toki nähtiinkin Heta Olmalan maali. Sen lisäksi kapteeni Laurikainen jatkoi kulmatilanteessa pallon poikkihirteen. Myös lisämaaleihin oli useita paikkoja, mutta liian moni niistä kariutui kotijoukkueen heikkoon viimeistelyyn.
Toisella puoliajalla näytti jo, että Ilves siirtyy kahden maalin johtoon, mutta kulman jälkitilanteesta syntynyt Laurikaisen puskumaali liputettiin paitsioksi. 69 minuutin jälkeen NJS tuli kaikesta huolimatta tasoihin nopean hyökkäyksen päätteeksi. Senja Haikola leikkasi Olmalan tavoin oikelta keskelle boksin rajalle ja laukaus lirui lopulta ensimmäistä pääsarjaotteluaan torjuneen Nelli Hautamäen sormien ja tolpan välistä maaliin asti. Nurmijärveläisten johto-osuma syntyi 81 minuutin jälkeen. Tuuli Viinikka katkaisi maalin edessä takakulmalle suunnatun keskityksen, mutta pallo päätyi suoraan keskelle Ella Leskelän lauottavaksi, kun Saana Tuomalakin reagoi tilanteeseen myöhässä. Viimeisellä kympillä ei nähty enää Ilveksen tasoitusta ja NJS aiheutti jo toisen kerran tällä kaudella pettymyksen Kaupin kotiyleisölle. Vappuaattona Ilvekselle jäi sentään piste käteen maalittomasta tasapelistä, jossa kotijoukkueen olisi pitänyt hyödyntää lukuisat maalipaikat paremmin.
Tappio NJS-ottelusta tarkoitti sitä, että Ilveksen sarjapaikka ei ollut siinä vaiheessa vielä täysin varma.
- - -
la 1.10. Ilves–ONS 6–0 (2–0)
309 katsojaa
16' 1–0 Saana Tuomala
38' 2–0 Saana Tuomala
72' 3–0 Pipsa Saarilahti
73' 4–0 Saana Tuomala
79' 5–0 Tuuli Viinikka
80' 6–0 Pipsa Saarilahti
-
Palloliiton tilastot
-
Ruudun huippuhetket
Ilves oli ottelussa hallitsevampi osapuoli, mutta murskalukemat eivät silti kuvaa peliä täysin, vaikka vieraiden maalipaikkojen laskemiseen ei tarvitakaan edes kaikkia yhden käden sormia. Jos Ilves on tälläkin kaudella tuskaillut useasti maalinteon kanssa, niin tässä ottelussa kotijoukkue viimeisteli lähes murhaavalla tehokkuudella. Lukemien repeäminen tapahtui kuitenkin vasta toisen jakson puolivälin jälkeen. Tauolla Ilves johti kahdella maalilla, kun Saana Tuomala onnistui kahdesti kaukolaukauksilla. Rehellisyyden nimissä jälkimmäinen osuma lipesi ONS-vahti Iina Rautiaisen näpeistä aavistuksen liian helposti. ONS ei kuitenkaan tehnyt ottelua helpoksi maalivahdilleen, joten häntä ei tappiosta voi syyttää millään tavalla.
Toisella puoliajalla jatkui Ilveksen hallinta, mutta vasta vaihtojen jälkeen syntyi tulosta maalien muodossa. 71 minuutilla pallo jäi pyörimään flipperin lailla boksin reunalle ja Pipsa Saarilahti sijoitti pallon tolpan juureen ONS-vahdin sormien ulottumattomiin. Tässä saattoi nitkahtaa oululaisten selkäranka, sillä vain minuutti myöhemmin ONS-puolustus menetti karmealla tavalla pallon ja lopulta Saana Tuomala pääsi laukomaan hattutempun.
Vieraat saivat hengähtää kuusi minuuttia, mutta sen jälkeen Kaupissa alkoi soida jälleen Chelsea Dagger, kun Tuuli Viinikka päätti liittyä ensimmäisellä liigaosumallaan hämeenlinnalaisten pommittajien kerhoon Tuomalan esimerkkiä noudattaen. Boksin ulkopuolelta lähti takayläkulmaan vastustamaton laukaus. Maali-iloittelu ei päättynyt vielä tuohonkaan, vaan taas jo heti seuraavalla minuutilla pallo kimpoili ONS-puolustuksesta pilkun kohdalle, jossa Pipsa Saarilahti sai sijoittaa pallon toistamiseen vierasmaaliin. ONS-voiton myötä Ilves varmisti sarjapaikkansa lopullisesti.
Ottelussa oli sateisen kolean lokakuun ja alavireisen kauden huomioonottaen yllättävän hyvin katsojia, kun yleisölukemaksi ilmoitettiin lopulta 309. Ilves totetti jälleen Tulevaisuuden tähdet -projektia kutsumalla kaupunginosasarjan junioreita paikalle. Tauolla nähtiin myös sarjan yläkouluikäisten ja naisten harrastejoukkueiden palkintojenjako. Vaikka avauspuoliajan vesisade ehti laantua ennen palkintojenjakoa, iso osa palkituista lähti mitaliensa kanssa kotiin ja toisen puoliajan näki ehkä noin puolet ilmoitetusta katsojamäärästä. En tiedä, olisiko palkintojen jako pitänyt jättää ottelun loppuun, että isompi osa olisi katsonut pelin loppuun asti. Jalkapallokulttuurissa on tältä osin vielä aika paljon kasvunvaraa, mutta sitähän tuollakin projektilla rakennetaan.
Ottelun jälkeen ihmetytti myös, että edustusjoukkue jäi keskelle kenttää seisoskelemaan, mutta muutamaa tuttua tai perheenjäsentä tervehtinyttä pelaajaa lukuunottamatta joukkue ei tullut tervehtimään niitä harvoja junnuja, jotka hieman ujosti jäivät vielä odottamaan katsomoaidan viereen. Suurin osa junnuista ehti muutenkin lähteä katsomosta ottelun palkintoseremonioiden aikana, kun kuuluttajakaan ei muistuttanut katsojia mahdollisuudesta vaikka nimmarin pyytämiseen.
Jos kyse ei ole jostain koronavarotoimenpiteestä, että tervehtimiset jätetään järjestelmällisesti väliin, niin kaipaisin seuralta ja pelaajilta ottelutapahtumassa Tulevaisuuden tähdet -projektin suhteen parempaa suunnittelua sekä järjestelmällisyyttä ja ammattimaisuutta toteutuksessa. Joukkue ehtii kyllä palaveerata viikon verran ennen seuraavaa ottelua, mutta ottelua katsomassa olleet juniorit häviävät katsomosta hyvin pian ottelun jälkeen, jos edustuksen pelaajat eivät tee itsestään lähestyttäviä ja madalla siten kynnystä omien idolien kohtaamiseen. Ymmärtääkseni tuokin on kuitenkin projektin tarkoitus.
Tässä ottelussa portilla jaettiin myös Tulevaisuuden tähdet -läpsyttimiä. En ole ihan varma, mitä mieltä olen niistä. Olen kannustamisen suhteen ehkä enemmän vanhaa koulukuntaa, jonka mielestä kädet riittävät taputtamiseen oikein hyvin ja läpsyttimet ovat ihan turhaa kertakäyttöroskaa, jota pitäisi nykyaikana välttää muutenkin. Nytkin pelin jälkeen niitä läpsyttimiä jäi pyörimään katsomoon. Toisaalta täytyy samalla myöntää, että junnut liittyivät läpsyttimineen kyllä aiempia pelejä paremmin paikallisen rumpalin kannustuslaulujen mukaan. Kyllä niistä siis jotain hyötyäkin näyttäisi olevan, vaikka en ole ihan varma voittaako ne haitat.
- - -
Mielenkiintoinen uutinen, että Anssi Ylinen palaa ensi kaudella naisten edustuksen päävalmentajaksi kauden 2023 kattavalla sopimuksella. Viime kaudella hän sai käännettyä joukkueen kurssin kyllä hienosti, vaikka silloinkaan katastrofialun jälkeen alkanut kiri ei riittänyt ylempään jatkosarjaan selviämiseen asti.
Alla vielä
Ilveksen tiedotteesta muutama lainaus, joita haluan kommentoida.
Anssi on toiminut Ilveksen tyttöjen valmennuspäällikkönä loppuvuodesta 2020 lähtien ja nyt ottaa siis naisten päävalmentajavastuun 1.11.2022 alkaen. Tämän lisäksi Anssi jatkaa tyttöjen huippuvaiheen (C15-naiset) valmennuspäällikkönä.
Tuon perusteella Ylinen jatkaa tuplapestissä, jota hän hoiti myös viime kaudella, kun hyppäsi naisten edustuksen vastuuvalmentajaksi kesken kauden. Tosin nuoremmat juniori-ikäluokat näyttäisi jäävän nyt pois. Toivottavasti työnkuva ei ole liian laaja ja mikään osa-alue ei kärsi sen vuoksi. Yhden vuoden sopimus ei ole joukkueen pitkäjänteisen kehittämisen kannalta paras mahdollinen ratkaisu.
Päätökseeni siirtyä sivuun kauden loputtua vaikutti erityisesti elämäntilanteeni muutos. Sen vuoksi opettajan ja liigavalmentajan työn yhdistäminen kävi liian vaikeaksi.
Seurojen tiedotteissa spinnataan tietysti aina kaikki parhain päin, joten hieman skeptisesti näitä tiedotteiden sanamuotoja saa tulkita, mitä sanotaan, mitä jätetään sanomatta ja mitä jää mahdollisesti rivien väliin. Voihan olla, että siviilielämän yhdistäminen on merkittävin syy, että Bergin sopimuksen optiovuotta ei oteta käyttöön. Toisaalta täytyy myös sanoa, että enemmän odotin talven yli melko hyvin kasassa pysyneeltä rungolta ja jopa hieman vahvistuneelta joukkueelta. Siihen nähden Haastajasarjaan jääminen oli pettymys, vaikka mistään katastrofikaudesta ei voidakaan Ilveksen kohdalla puhua. Valmentajan vaihtumisen kohdalla herää tietysti aina sekin kysymys, että onko se ollut pelaajiston jatkosopimusten ehtona. Tämä on kuitenkin ihan puhdasta spekulaatiota ja teoreettista pohdintaa, eikä minulla ole tietoa, koskeeko se Ilvestä tällä kerralla.
Edustusjoukkueella on pelaajasopimuksia tällä hetkellä kasassa noin 15 kappaletta ja lisää sopimuksia lähdetään tekemään Ylisen ja taustajoukkojen kanssa.
Oletan, että tässä kohtaa puhutaan seuraavan kauden sopimuksista. Tällä kaudella edustuksen sopimuspelaajia on ollut 24 sekä Norjaan siirtynyt Tulkki. Jos noista 15 sopimuksesta suurin osa on jatkosopimuksia, niin siinä on jo ihan hyvä pohja rungolle, eikä tällä kertaa välttämättä tarvitse pelätä jo lähes perinteeksi muodostunutta pelaajien joukkopakoa pääkaupunkiseudun joukkueisiin. Koskahan Ilves aikoo julkaista jatkosopimuksia? Osa kilpailijoista on niitä jo julkaissutkin. Vaikka sopimusuutiset piristävätkin kivasti talvijakson uutispimentoa, niin en näe kovin suurta järkeä pantata uutisia ainakaan jatkosopimusten osalta. Siirtoja nyt ei varmaan voikaan julkaista vielä, mutta vähintäänkin kärkipelaajien jatkosopimuksista olisi kuitenkin kiva kuulla jo hyvissä ajoin. Ensi kauden kattavia sopimuksia oli tähän kauteen lähdettäessä tietääkseni vain Roosa Karppisella ja Anna Olmalalla. Silja Tuomisen sopimuksessa oli optio kaudesta 2023.