Jatkoajassa naapuriseuran Peterra kirjoittaa hyvin:
”Kävi tuossa illalla miten tahansa niin ei Ilveksen tarvitse hävetä. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä - tuo raide, jolla Ilves tällä hetkellä luistelee, se tulee tuottamaan menestystä ja myös mestaruuksia. Fanien taakka on se, että yksi peli määrittää elämää. Yksi peli on ainoastaan yksi peli osana prosessia - ja urheilun hienous on, että yhden pelin voi aina myös hävitä. Ilveksen matka on jo nyt hyvä - ja jokainen, joka uskoo prosesseihin tietää, että hyvät matkat tuppaavat joskus päättymään myös hyvin. Ilves ei tule palaamaan lähivuosina - jos koskaan - takaisin sellaiseksi naurunalaiseksi pikkuseuraksi kuin Manngardin aikana. Tämä ilta ei määrittele Ilveksen prosessia. Tekeminen ei tietysti voi notkahtaa, mutten näe esim. tulevan kauden runkoa tsiigaamalla, että Ilves olisi notkahtamassa prosessissaan yhtään mihinkään.”
Peterra lähestyy asiaa hyvin asiallisesti. Tästä analyysista voidaan olla samaa mieltä.
Ilveksen prosessissa seuran toiminnan kehittämisessä uskottavaksi organisaatioksi on monia eri osa-alueita: rakenteellinen uudistus omistajanvaihdoksen kautta, pelitavallinen uudistus valmennuksen kautta ja pelaajahankintoihin liittyvä muutos urheilutoimen koordinaation kautta.
Rakenteellisen uudistuksen nopea myönteinen vaikutus on yllättänyt itseni. Edellinen omistajapohja kuittasi lähinnä tappioita keväällä ja nyt satsataan ennakkoon joukkueeseen. Jalo (varmasti hallituksen tukemana) on saanut konkurssikypsän seuran tuottamaan plusmerkkistä tulosta ja muutenkin seura on jopa positiivisena esimerkkinä monelle muulle sosiaalisen median hyödyntäjänä. Ilvesboomi näkyy katsojamäärissä ja kuuluu areenalla. Pelaajista pidetään hyvää huolta ja seuraan on tulijoita.
Pelitavallinen uudistus on mielestäni lähtenyt jo vuosia sitten liikkeelle, kun Ilves rekrytoi ensin Tuokkolan, sitten Kiven, Salon, Myrrän ja Ojasen valmennukseensa. On selvästi haluttu olla pelitavallisesti moderni ja sitä on tuettu valmentajavalinnoilla. Näitä edeltäneitä valmentajia leimasi ehkä se, että valmennuskokemus oli pääsarjatasolle liian vähäinen (Helminen, Pajuoja) tai filosofia edusti vanhaa koulukuntaa (Mälkiä, Heikkilä, Pietilä). Valmennuksen muutosten kautta myös pelaajien halukkuus tulla Ilveksen on lisääntynyt vaihe vaiheelta. Ilveksen pelaama hyökkäysvoittoinen jääkiekko on varmasti myös pelaajien mieleen ja sitä se on katsojillekin.
Urheilutoimen koordinaation kohdalla muutoksen kulmakivenä on ollut Timo Koskelan värvääminen pelaajahankinnoista vastaavaksi tahoksi. Toiminnasta on tullut ammattimaista ja valmennukselle on ensimmäistä kertaa 2000-luvulla mahdollistettu sellaiset työkalut, joilla voidaan taistella mestaruudesta. Hankinnat tehdään pelitapaan peilaten, eikä tilastoja tuijottamalla. Jatkuvalla syötöllä on löydetty loistavia nuoria pelaajia, joista voidaan saada vielä bonuksena NHL-siirtokorvaus. Tälle kaudelle huteja on tullut hyvin vähän. Ensi vuosikin näyttää jo valmiiksi erinomaiselta, kun keskeiset avainpelaajat saatiin sidottua jatkosopimuksin (jollaista jokin aika sitten oltaisiin pidetty ihmeenä). Tähän prosessiin kuuluu myös oman pelaajakasvatuksen kehittäminen, jossa eri ikäluokissa tehtyjen virheiden korjaaminen ei tapahdu sormia napsauttamalla.
Tapahtui tänään mitä tahansa - se ei määritä Ilveksen seuran tulevaisuutta suuntaan tai toiseen. Suunta on jo oikea ja prosessi etenee kuin juna. Ilves on osoittanut olevansa SM-liigan mittapuulla jo jonkinlainen suurseura ja jatkossa sen tavoitteena ei voi olla vuosittain mikään muu kuin mestaruus. Kassatilanteen parantuessa pitää pelaajabudjetinkin kasvaa Tapparan tasolle.
Tämän kauden osalta kaikki muu kuin voitto tänään olisi kuitenkin valtava pettymys. Pudotuspelisarjan voittoa on odotettu pitkään ja se näytti jo hetken melko varmalta. Kärpät nousi kuitenkin tuhkista ja sillä ei ole heikosti sujuneen runkosarjan jälkeen kuin voitettavaa. Ilveksellä on sarjan ennakkosuosikkina enemmän häviämisen painetta. Runkosarjassa loistaneet nopeat laiturimme (kuten Oden) ovat hieman kadonneet kuvasta pudotuspelien painimoodissa ja matalassa trapissa.
Tämän kauden puolivälieräsarjoista tämä on ollut ehkä kovinta kaksinkamppailua kentän kaikilla osa-alueilla ja kumpikin joukkue on laittanut alakerran ovet kiinni. Yksittäiset virheet etenkin tyhmien jäähyjen muodossa ovat maksaneet kovaa hintaa. Jos Ilves tästä kampeaa voiton kaikkien vaikeuksien ja Oulun vierailun pettymysten jälkeen, uskon sen saavan valtaisan itseluottamusboostin välieräsarjaan.
Kaikki on auki. Elämä jatkuu huomennakin - illan lopputuloksesta huolimatta.