Tikulla silmään sitä, joka... mutta tuli niin voimakkaat tuttuuden tunne -väristykset viimeaikaisista keskusteluista täällä, että matkasin aikakoneella viime vuoden maalis-huhtikuun vaihteeseen.
Oli hävitty peli / pelejä. Osa oli huolissaan, osa ei. Osa näki, että ei ole hätää, koska edellinenkin peli oli ollut selkeää Ilveksen hallintaa, mutta tehottomuus (sis. myös "tehottoman pörräämisen") , virheet ja vastustajan maalivahdin jumalmoodi eväsivät varman voiton - ja pitääkö sen valmentajan vielä ne maalitkin käydä tekemässä. Toiset olivat sitä mieltä, että pitää, tai ainakin jotain sen tarvisi tehdä voittojen saamiseksi - ja, miettivät, että miten voi hyvin sujuneen runkosarjan päätteeksi olla suorittaminen tällaista. "Ukko vaihtoon jos kliimaksi jää piippuun."
Että sellaista, niin ne ajat ja ongelmat muuttuu...
Itselleni on tässä kohtaa kautta lopulta se ja sama, hävitäänkö peliä selkeän hallitsemisen vai koko ajan pinteessä olemisen jälkeen. Tänään olisi hyvä voittaa, koska mahdollisessa 1-3-tilanteessa pelkään menevän melkoisen puristamisen puolelle, enkä usko että siinä kohtaa homma enää lähtee lentoon. Tai toki jos lähtee, niin se voi siivittää sitten vaikka mihin.
Kun nyt vaan jotenkin uskallettaisiin voittaa. Kaikenlaisia tekosyitähän me varmasti keksittäisiin siinä missä muutkin, "yllättävä maalivahtiongelma", "Antti Tuisku", "kurinpito", viivästynyt kevät"...
Uskon ja luotan, että tänään Ilves tulee ja näyttää. Pakko.