Brooks
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 022
Vs: Ilves pudotuspeleissä 2017
Tuolla jossakin toisessa ketjussa on keskusteltu neljännessä puolivälierämatsissa tapahtuneesta Soinnun ja Laatikaisen virheestä, joka johti Tapparan avausmaaliin. Tämä oli tietenkin vain yksittäinen tilanne, jossa tapahtui pari väärinarviointia. Mutta juuri tällaiset yksittäiset yksilötason virheet osoittautuivat lopulta ratkaiseviksi tiukassa ottelusarjassa. Niihin ei olisi yksinkertaisesti ollut varaa.
Toinen syy oli se ratkaisu- ja maalintekovoiman puute, johon useissa kirjoituksissa on tartuttu. Ilveksen tehot tiivistyivät suorastaan hämmästyttävällä tavalla kahteen mieheen: Tapio Laaksoon (2+5) ja Otto Koivulaan (2+2). Suurimmat pettymykset olivat varmasti kiikaritehoille jäänyt Michael Keränen ja vain yhden syöttöpisteen saalistanut Jerry D'Amigo. Eri asia sitten on, olivatko odotukset alun pitäenkin ylimitoitettuja, koska Keränen on kamppaillut koko kauden itseluottamuksensa kanssa ja amerikkalainen taasen on pelaajatyyppinä enemmänkin duunari kuin ratkaisija. Puolustajat saivat aikaan vain yhden maalin.
Yksi osa-alue oli sitten oman alueen puolustuspeli. Tapparahan pelasi jo runkosarjassa välillä aika lepsusti omalla alueella, ja sama trendi jatkui osittain myös pudotuspeleissä. Monet ovat haikailleet Ilvekseen maalinedustan siivoajaa, mutta olihan Ilveksen kamppailukyky ja -halukkuus omalla maalilla paljon parempaa kuin porkkanapöksyillä. Ilveksen ongelmaksi koitui niin runkosarjassa kuin myös pudotuspeleissä se alue, joka jää maalintekosektorille, jos piirretään suorakulmio B-pisteestä toiseen ja siitä suurin piirtein puolimatkaan kohti siniviivaa. Tältä alueelta mm. Haapala pääsi täysin vapaasti laukomaan seitsemännen pelin maalinsa. Ilveksen viisikko oli liian avoin, mitä vielä korostivat pelaajien ajoittaiset pelinluku- ja merkkausvirheet. Välillä laiturit pelasivat väärin (kuudennessa pelissä ensimmäisessä maalissa Rautiainen höntyili Koivulan tontille ja voittomaalissa D'Amigo ei pitänyt Parlettia) ja välillä keskushyökkääjät jättivät oman paikkansa maalin edessä.
Tuolla jossakin toisessa ketjussa on keskusteltu neljännessä puolivälierämatsissa tapahtuneesta Soinnun ja Laatikaisen virheestä, joka johti Tapparan avausmaaliin. Tämä oli tietenkin vain yksittäinen tilanne, jossa tapahtui pari väärinarviointia. Mutta juuri tällaiset yksittäiset yksilötason virheet osoittautuivat lopulta ratkaiseviksi tiukassa ottelusarjassa. Niihin ei olisi yksinkertaisesti ollut varaa.
Toinen syy oli se ratkaisu- ja maalintekovoiman puute, johon useissa kirjoituksissa on tartuttu. Ilveksen tehot tiivistyivät suorastaan hämmästyttävällä tavalla kahteen mieheen: Tapio Laaksoon (2+5) ja Otto Koivulaan (2+2). Suurimmat pettymykset olivat varmasti kiikaritehoille jäänyt Michael Keränen ja vain yhden syöttöpisteen saalistanut Jerry D'Amigo. Eri asia sitten on, olivatko odotukset alun pitäenkin ylimitoitettuja, koska Keränen on kamppaillut koko kauden itseluottamuksensa kanssa ja amerikkalainen taasen on pelaajatyyppinä enemmänkin duunari kuin ratkaisija. Puolustajat saivat aikaan vain yhden maalin.
Yksi osa-alue oli sitten oman alueen puolustuspeli. Tapparahan pelasi jo runkosarjassa välillä aika lepsusti omalla alueella, ja sama trendi jatkui osittain myös pudotuspeleissä. Monet ovat haikailleet Ilvekseen maalinedustan siivoajaa, mutta olihan Ilveksen kamppailukyky ja -halukkuus omalla maalilla paljon parempaa kuin porkkanapöksyillä. Ilveksen ongelmaksi koitui niin runkosarjassa kuin myös pudotuspeleissä se alue, joka jää maalintekosektorille, jos piirretään suorakulmio B-pisteestä toiseen ja siitä suurin piirtein puolimatkaan kohti siniviivaa. Tältä alueelta mm. Haapala pääsi täysin vapaasti laukomaan seitsemännen pelin maalinsa. Ilveksen viisikko oli liian avoin, mitä vielä korostivat pelaajien ajoittaiset pelinluku- ja merkkausvirheet. Välillä laiturit pelasivat väärin (kuudennessa pelissä ensimmäisessä maalissa Rautiainen höntyili Koivulan tontille ja voittomaalissa D'Amigo ei pitänyt Parlettia) ja välillä keskushyökkääjät jättivät oman paikkansa maalin edessä.