Nauttisitko mestaruudesta, jos Ilveksen JOKAINEN pelaaja vaihdettaisiin uusiin nyt vielä ennen siirtotakarajaa?
Aivan, kyllä niillä tunteilla on vaan aika iso merkitys.
Kysytäänpäs tämä kysymys näin päin: otatko mieluummin mestaruuden vai "omat pojat"?
Jos kausi olisi joku Hollywood - elokuva, jota kirjoittaa parhaat draaman kaaren osaavat käsikirjoittajat, joiden tavoite on tuottaa juuri niitä tunne-elämyksiä ihmisille, niin sympaattinen ja ihana Lancasteri nousisi kaikkien vaikeuksien kautta pakiston johtajaksi ja johdattaisi Ilveksen mestaruuteen ja kertoisi myöhemmin "tein vain sen mitä piti".
Sen sijaan mitä urheilu ja elämä todellisuudessa on, tarkoittaa sitä että mikään tavoittelemisen arvoinen ei tule helpolla ja mukavasti. Se voi tarkoittaa kipeitä ratkaisuja kuten esimerkiksi sitä että sympaattinen ja aina iloinen Lancaster vaihdetaan individualistiseen Nikuun. Mutta jos se parantaa Ilveksen mahdollisuuksia voittaa mestaruus, tuota valintaa ei pitäisi miettiä 3 sekuntia kauempaa. Kun tavoitellaan kovinta mahdollista tulosta, ei tunteet voi liikaa ohjailla valintoja.
Urheilu ja elämä ei ole aina reilua. Yleensä menestyneimmät urheilijat on aika vaikeita luonteita eikä mitään hymypoika-ehdokkaita, erityisesti yksilöurheilussa. Mestaruus ei tule helpolla eikä pidäkään tulla. Siitä pitää maksaa hintaa ja se voi tarkoittaa myös sitä että pidetyistä pelaajista pitää luopua kuten Tappara luopui Niemisestä. Ei Tappara sillä kaudella voittanut mestaruutta, mutta pääsi niin lähelle kuin vain voi.
No, Niku <--> Lancaster ei näytä tällä hetkellä todennäköiseltä. Mutta jos mestaruus halutaan voittaa, siinä pitää olla vain kylmän järkevä että kaikki kortit tulee käännetyksi.