Kuuntelen ja kuulen työssäni päivittäin kaikista EU-maista tulevia englannin puhujia. Yleisesti ottaen voin sanoa, että suomalaisilla ei ole mitään syytä alemmuuskompleksiin englannin puhumisen vuoksi. Kansainvälisesti vertaillen olemme erittäin hyviä, ehkä vain muut pohjoismaalaiset ja hollantilaiset ovat parempia ja heilläkin suuri etu on samassa kieliryhmässä oleva äidinkielensä.
Jos kuitenkin ongelmia on, johtuvat ne ennen kaikkea suomen fonetiikasta, jossa ei ole esimerkiksi soinnillisia tai suhuässiä. Jos tarkoitetaan "joke" (soinnillinen) mutta sanotaan "choke" (soinniton), niin voi tietysti aiheutua väärinkäsityksiä. Käytännössä asiayhteydestä kuulija kuitenkin melkein aina ymmärtää kummasta on kyse. Toinen yleinen ongelma on englannin puhuminen suomen tasaisella intonaatiolla tai jopa lauseiden loppua kohti laskevalla intonaatiolla. Englannissa pitäisi olla intonaatiossa nousuja ja laskuja, muuten kaikki sanottu kuulostaa helposti surulliselta tai puhuja kyllästyneeltä.
Mitä tulee erityisesti tähän pätkään Jokesta, niin ensinnäkin voi sanoa, että on hölmöä arvostella ääntämisen lillukanvarsia, koska tärkeintä on halu ja yritys kommunikoida sekä viestin perillemeno. Sitäkin hölmömpää on arvostella mitään 7! sekunnin perusteella. Seuraavat havainnoit voidaan silti tehdä:
- englannin th äänne sekä pehmeä b tulevat hyvin. Wrestler sanan r- äänne tulee ilman weetä ja kuulostaa oikealta. Intonaatio kuulostaa eläväiseltä vaikkei ehkä ihan natiivipuhujan intonaatiolta.
No, pääasia jos viesti menee perille.
