Ei puita uunissa
Hiljaa huokaisee vihreä kulta,
kädet taskuissa, katse on multa.
Siirtoraja kolkuttaa ovella jo,
mut Ilveksen koppi on autio.
Foorumilla soi surun sävel,
kipinäketjut on sammuneet.
Ei liekki loimua, hiillos hyytyy,
ei portit auenneet, ei Aret saapuneet.
Unelmat leijuu pakkastuulessa,
nimet karkaavat huhujen huulesta.
Joku näki toivon jo ratikassa,
mut kai se olikin varjo vain lasissa.
Me odotimme, me uskoimme,
me sytytimme tulen.
Nyt istumme pimeydessä,
vain tyhjä rivi kopissa.
Ei puita uunissa.