Eilinen peli oli varsinainen tunteiden vuoristorata, täysin absurdi peli. Ensin iloa ja jännitystä ja se fiilis, kun itekin puin Suomen pelipaidan päälle ja virittäydyin ottelun tunnelmaan. Ja vielä pelin aikanakin olin aivan täpinäissäni, miten hyvin Suomi hoiti puolustuksen ottelussa. Sitten totaalinen järkytys ja hiljaisuus kun Eriksen lyyhistyi. Olen nähnyt ja ollut mukana kymmeniä kertoja elvytys-tilanteessa työssäni, mutta tuo paikka on se, missä sitä ei iki maailmassa haluaisi nähdä. Kaiken kansan edessä. Tässä vaiheessa itelläkin tuli itku. Tuo tilanne on pelaajille ihan hirvee. Kaiken voi nähdä Arajuuden epätoivoisilta kasvoilta.
Suomalaiset fanit osoitti solidaarisuutensa antamalla lippunsa näköesteeksi kentälle, huusivat Christianin nimeä, johon tanskafanit vastasi Eriksen. Peliä päätettiin jatkaa, olin sitä mieltä, että sitä ei olis kuulunut jatkaa. Mutta suomalaiset teki siitäkin arvokkaan. Sekä kentällä että katsomossa. Nyt voin sanoa: olen niin ylpeä suomalaista! Ja Jollen solidaarisuus Eriksenin tilannetta kohtaan, kun jätti tuulettamatta historian ensimmäistä maalia.
Vaikka voitto tuli, ei sitä viitsinyt juhlia mitenkään. Unikaan ei tahtonut tulla silmään yöllä. Toivottavasti Venäjä-pelissä huuhkajat saavat juhlansa, ovat sen ansainneet! Kävi kisoissa miten kävi, huuhkajat ovat jo nyt voittajia.
