Taas dunkkuun. Tällä kertaa lihamukien maa voitti. Justhan Saipa persraiskas ne 6-1 ja silti hävittiin kuoriämpäreille. Se parhaiten nauraa joka viimeiseksi nauraa. Nimittäin vetyjen valtakunnassa ei ole Näppilää ja kevään rautaista mestaruuskuntoa.
Salon lähdön jälkeen Ilveksen peli ei ole näyttänyt siltä että sitä johtaa ammattilaiset. Viime kauden alussa änäriäijät piti korttitaloa pystyssä syksyn. Kunnes se pelillisesti romahti. Toki siellä seassa oli pientä aallokkoa jossa oli ajoittaista pelillistä nostetta. Älykkäimmät näki mestaruuden hävityn koronatauolle. Joka varmasti pitää paikkansa. Olihan tuo syöksykierre sellainen että kun sekaan mahtui muutama voittokin niin eihän se olisi voinut johtaa muuhun kuin mestaruuteen.
En kiellä etteikö keväälle tulisi luoda kuntopohja ja antaa pelaajille näyttöpaikkoja. Mutta mietitään hieman joukkueita joilla siihen on varaa isommalla painoarvolla? Joukkueet on useimmiten jonkin sortin dynastioita joilla on rutinoitunut joukkueen johtaminen sekä valmentaminen ilman tuoreita radikaaleja muutoksia. On kokemusta ja tietoa metodeista joilla menestystä on tullut. Voidaan tinkiä hieman joukkueen ja pelin hiomisesta koska on jo valmis sapluuna. Onko tälläinen Ilveksessä? Monien mukaan on, mutta itsellä mennyt tämä menestymisen sapluuna ohi. MyrräOjaset ei todellakaan ole oivaltaneet pelillisen menestyksen sapluunaa, joten turha tässä on ylimielisenä alkaa jo pääpainoisesti kevättä miettimään. Varsinkin kun peli on täyttä sitä itseään. Keväällä varmasti tärkeämpää että pelisysteemi toimii, kuin että ollaan vastustajia edellä kuntopohjassa. Olisihan se hienoa jos oltaisiin vastustajaa rautaisemmassa kunnossa, mutta se nyt taitaa olla aika sekundäärinen tekijä mikäli peli näyttää samalta kuin viime keväänä?
Nykyään pahimmatkin tuularifanit ovat yllättävän valistuneita jääkiekosta. On pelitapa mikä tahansa niin jokainen kyllä näkee vaikka persilmällään mikä joukkueen pelillinen taso on tuloksesta riippumatta. Aivan kakaramaista jankata jostain fanien ymmärtämättömyyksistä. Jokainen näkee ja ymmärtää vähintäänkin pääpiirteittäin mitä kentällä tapahtuu. Jos vain haluaa käsitellä asiaa rationaalisesti. Poislukien sitten insidepiirien saunakerholaiset ja "uskovaiset" jotka näkee jokaisessa perseilyssä ja tappiossa kultamitaliaineksia. Näiden mukaan mestaruus on tulossa sitä varmemmin mitä enemmän hävitään ja peli on sekaisin.
Vaikka harjotuspeleille ei kannata antaa isoa painoarvoa niin onhan tässä jo analysoitavaa. Pohjautuen äärettömän rajuun tulevaan kevään kuntopohjaan, jotkut varailee mitalikahvipäiviä vapaiksi. Toiset taas näkee tämän käyden viime kauden jatkumona, kärsimysten kautena. Mutta hei annetaan saunakerhossa arvostetun Myrrän näyttää kausi loppuun, ei tehdä hätäisiä johtopäätöksiä. Ja vielä seuraavakin ihan vaan varoiksi, koska on hyvä jätkä. Plus Ojaselle patsas, koska mestaruus liippas läheltä viime kaudella. Mutta jos joukkueen pelitapa on mallia-Ö niin Tillulle kenkää. Koska ei osaa hankkia häviäviä pelaajia voittavaan pelitapaan, eikun...