Jouko Myrrä - Ilveksen päävalmentaja 2019-2022

Ja tässä tullaan siihen, että miten nämä asiat on esitetty ja käyty läpi.

Itsellä mutu että Koskela/toimisto hoitaa nämä kiperämmät ja epämiellyttävät sopimusasiat ”selän takana” eikä reilusti kasvotusten puhumalla

Fiilis että on se pelaaja tai koutsi jonka sopparia ei jatketa tai ulostetaan, voitaisiin toimia paremmin ja suoraselkäisemmin.

Korostan vielä että on oma mutu.

Tämä on ihan totta. Pelitapa on vain sellainen, että siinä pitää maalivahdin onnistua todella hyvin, kun maalipaikkoja tulee omiin ihan älyttömästi.

Pidän että tämä totuus alkaa mennä jo samaan pussiin kuin Raipen valmentaminen.
Molemmilla vahvat näytöt, mutta syy löytyy aina suonenvetokaudesta tai juurikin huippuveskasta tms.

Pelitapa tottakai aiheuttaa omiin haasteita mutta tälläkin kaudella Joken kookoo on tehnyt lähes eniten maaleja, samaan vetoon päästänyt toiseksi vähiten.

Randelin pelannut hyvin, mutta tuskin kelpaisi meidän ykköseksi? tai muutoinkaan nouse veskamarkkinoiden ykkösnimeksi.

Mitä Kookoon pelejä katsonut, voidaan olla montaa mieltä kumman puolustuspelaaminen on paremmalla tasolla , meillä vai Kookoolla.

Sitoutuminen ja urheilullisuus on mielestäni Raipen ja Myrrän tiimeissä liigan kärkeä.
 
Itsellä mutu että Koskela/toimisto hoitaa nämä kiperämmät ja epämiellyttävät sopimusasiat ”selän takana” eikä reilusti kasvotusten puhumalla

Fiilis että on se pelaaja tai koutsi jonka sopparia ei jatketa tai ulostetaan, voitaisiin toimia paremmin ja suoraselkäisemmin.

Korostan vielä että on oma mutu.



Pidän että tämä totuus alkaa mennä jo samaan pussiin kuin Raipen valmentaminen.
Molemmilla vahvat näytöt, mutta syy löytyy aina suonenvetokaudesta tai juurikin huippuveskasta tms.

Pelitapa tottakai aiheuttaa omiin haasteita mutta tälläkin kaudella Joken kookoo on tehnyt lähes eniten maaleja, samaan vetoon päästänyt toiseksi vähiten.

Randelin pelannut hyvin, mutta tuskin kelpaisi meidän ykköseksi? tai muutoinkaan nouse veskamarkkinoiden ykkösnimeksi.

Mitä Kookoon pelejä katsonut, voidaan olla montaa mieltä kumman puolustuspelaaminen on paremmalla tasolla , meillä vai Kookoolla.

Sitoutuminen ja urheilullisuus on mielestäni Raipen ja Myrrän tiimeissä liigan kärkeä.
Ei kyllä KooKoon maalivahdit ovat suorittaneet kaikista parhaiten tällä kaudella. Ei ole mitään mutua vaan ihan raaka tilastofakta.

Torjuneet odottamaa enemmän Randelin -24,09 (ylivoimaisesti liigan paras) ja Jatkola mukavat -8,81 (liigan 8 paras)

Eli yhteensä -32,9 mikä on heittämällä kovin lukema.

EDIT: Ja ettei tule väärinkäsityksiä tämä ei ollut puheenvuoro Myrrää vastaan tai puolesta. Otin kantaa vain tuohon maalivahti peliin joka on hämmästyttävän kovalla tasolla KooKoolla.
 
Isoin virhe taisi lopulta olla ne potkut kesken kauden. Jälkikäteen aina helppoa jossitella mutta siinä oli kolme vuotta rakennettu joukkuetta juuri Myrrän pelitapaan ja hänen käsiinsä. Kyllähän se myös pelaajille oli ihan helvetinmoinen pommi.

Olisi saanut rauhassa rakentaa sitten seuraavalle kaudelle Pennanen rykmenttiään.

Eikö tilanne kuitenkin ollut se, että tuolloin Pendo olisi päässyt käsistä ja todennäköisesti ollut Tapparan valmentaja?
 
Isoin virhe taisi lopulta olla ne potkut kesken kauden. Jälkikäteen aina helppoa jossitella mutta siinä oli kolme vuotta rakennettu joukkuetta juuri Myrrän pelitapaan ja hänen käsiinsä. Kyllähän se myös pelaajille oli ihan helvetinmoinen pommi.
Jep, tästä tää kaikki alkoi
 
Olisiko siinä käynyt sitten niin, että Myrrä olisi päätellyt Raipen "laverrelleen" tiedon Kolppasen nimittelyistä ulkopuolisille, ja siitä sitten olisi alkanut se kylmä sota?
 
Koska itsehän en jaksa uskoa, että Myrrä suivaantuisi pelkästä Raipen tulosta koppiin niin paljon, että puhevälit menisivät. Mutta jos tämä tulkitsi Raipen olleen se "vuotaja" ja Myrrän menettäneen joviaalin miehen kasvonsa tuon ulostulon seurauksena, niin suivaantuminen tekee jo enemmän järkeä.
 
En epäile. Ja isosti keikautti Raipen tuominen venettä siis.
Usein kyllä mietin, että ovatko Suomen herkimpiä ihmisiä poliitikot ja ammattilaisseurojen jääkiekkovalmentajat. Samankaltainenhan kuvio kävi Tuokkolan kanssa. Syksyllä Tuokkolalle ilmoitettiin ettei jatkoa tule ja paikalle tulee Kivi. Siitä muutama kuukausi eteenpäin ja Tuokkola oli kortistossa, kun oli menettänyt halun valmentaa ja Ilves putosi alaspäin. Muistan myös artikkeleita/podcasteja lukeneena/kuunnelleena, että päävalmentajan palli alkaa heti helisemään, kun tulee huhuja tai ilmoitus, että kakkonen onkin ensi kaudella ykkönen. Esimerkkejä lähihistoriasta on varmasti kuinka paljon.

Usein pelaajille sanotaan, että tämä on ammattiurheilua ja mikäli et pärjää on takana liuta odottamassa uusia yrittäjiä. Valmentajilta kuitenkin joskus tuntuu unohtuvan, että samalla lailla he ovat tulospaineen alla ja samalla lailla heidänkin takana on liuta yrittäjiä valmiina hyppäämään tilalle. Ja kuitenkin ovat usein aika herkillä, jos ja kun lähtö tulee. Eikä siinä, potkut ovat aina perseestä, mutta kyllä tuntuu monella valmentajalla olevan nahka aika ohut.

Ymmärrän, että seuralegendan tuominen apuvalmentajaksi voi aiheuttaa epäluottamusta, mutta todella herkkä se nahka on, jos ei halua ottaa vastaan apua, mikä auttaa heikkouksien parantamisessa. Ja tämän voi ihan samalla lailla sanoa Niemelälle, jos siellä on tosiaan apua tarjottu tällä kaudella erikoistilanteisiin tuomalla uusi valmentaja sisään. Tällaisissa tilanteissa pohtisin itse ihan valmennuksen yli kävelemistä, varsinkin, kun kehitystä ei hirveästi ole kauden mittaan tullut.

Oma ajatukseni on että valmentajavalinnassa on kolmen vuoden sääntö, kyllä se yleensä on 3 vuotta se aika jossa valmentaja on seuralle antanut sen mitä annettavissa on.
Tässä ajan itse vahvasti vastakarvaan. Omasta mielestä tuo kertoo paljon valmentajan heikkoudesta, mikäli kolme vuotta on se maksimi, minkä hän pystyy ykkösenä vetämään. Ihmettelen, miten Suomi on niin poikkeuksellinen maa verrattuna muihin huippumaihin kiekossa, että täällä ei oikeasti pitkiä valmentajapestejä ole pääsarjatasolla.

Tuosta, kun katsoo esimerkiksi Ruotsin viime kauden finalisteja, Luulaja ja Brynäs, niin Luulajan valmentajalla menossa yhdeksäs kausi, tosin Brynäsin valmentajalla menossa vasta kolmas. Tällä hetkellä sarjaa johtava Frölunda vaihtoi täksi kaudeksi valmentajaa. Sitä ennen Roger Rönnberg valmensi Frölundaa 12 kautta. Samanlaisia esimerkkejä löytyy aivan varmasti myös Sveitsistä, Tshekeistä ja Saksasta.

Miten suomalaiset valmentajat, tai ehkä paremminkin Suomessa valmentavat, ovat niin poikkeuksellisia tapauksia muuhun Eurooppaan verrattuna? Urasuunnittelu on varmasti yksi tekijä ja moni Suomessa valmentava haluaakin ulkomaille. Paine on tietenkin toinen, huippujoukkueissa ei kauaa pysy, jos ei tule tulosta on mono nopeasti persuksissa. Tässä tosin ylempi esimerkki Frölunda aika poikkeuksellinen. Tuohon Rönnbergin 12 kauteen mahtui kaksi mestaruutta, muuten kausi päättyi välieriin tai puolivälieriin. Runkosarjassa ei myöskään yhtään runkosarjan voittoa ja keskiarvosijoitus runkosarjassa neljäs (3,83).

Mun ihannemaailmassa meidän penkin takana olisi edelleen "Myrrä", eli valmentaja joka olisi meillä esimerkiksi 5+ vuotta. Välillä menee paremmin ja välillä huonommin runkosarjat, mutta mikäli homma muuten toimii, pelaajat kehittyy ja peli kehittyy, niin ne huonotkin hetket on kestettävä.

Myrrän kohdalla tuosta ensimmäisestä ei mielestäni tarvitse edes keskustella. Peli sen sijaan ei tuntunut kehittyvän ja yritettiin aika itsepäisesti vaan pysyä samassa tyylissä. Loppujen lopuksi sanoisin ettei Myrrän potkut täysin pelin kehittymättömyydestä johtuneet, vaan kyseessä oli monen asian summa ja kehityskulku. Yhden lisämausteen kaikkeen toi Raipelle "kiukuttelu".
 
Tottahan toki päävalmentaja suivaantuu, jos hänen tietämättään penkin taakse ilmaantuu apulaisvalmentajaksi ”kilpailija” juuri silloin, kun hänen kykyjään epäillään. Onhan tuo varmasti painostava tilanne.
 
Olisiko siinä käynyt sitten niin, että Myrrä olisi päätellyt Raipen "laverrelleen" tiedon Kolppasen nimittelyistä ulkopuolisille, ja siitä sitten olisi alkanut se kylmä sota?

Koska itsehän en jaksa uskoa, että Myrrä suivaantuisi pelkästä Raipen tulosta koppiin niin paljon, että puhevälit menisivät. Mutta jos tämä tulkitsi Raipen olleen se "vuotaja" ja Myrrän menettäneen joviaalin miehen kasvonsa tuon ulostulon seurauksena, niin suivaantuminen tekee jo enemmän järkeä.
Nämä eivät aikajanaan mielestäni sovellu. Kolppasen aisaparina toimi Eetu Mäkiniemi. Raipen ollessa Myrrän ja Pennasen apuna oli Ilveksen maalivahteina Langhamer ja Malek. En usko, että Raipe olisi johdolle mennyt kaksi, kolme vuotta vanhoja juttuja puhumaan, kun ei itse edes ollut Ilveksen toiminnassa tuolloin.
 
Ai niin taisivat olla sen verran eri aikaan joo. Tässä viidenkympin ylityksen jälkeen tää ajantaju katoaa ja kaikesta tulee yhtä ja samaa puuroa.
 
Usein kyllä mietin, että ovatko Suomen herkimpiä ihmisiä poliitikot ja ammattilaisseurojen jääkiekkovalmentajat. Samankaltainenhan kuvio kävi Tuokkolan kanssa. Syksyllä Tuokkolalle ilmoitettiin ettei jatkoa tule ja paikalle tulee Kivi. Siitä muutama kuukausi eteenpäin ja Tuokkola oli kortistossa, kun oli menettänyt halun valmentaa ja Ilves putosi alaspäin. Muistan myös artikkeleita/podcasteja lukeneena/kuunnelleena, että päävalmentajan palli alkaa heti helisemään, kun tulee huhuja tai ilmoitus, että kakkonen onkin ensi kaudella ykkönen. Esimerkkejä lähihistoriasta on varmasti kuinka paljon.

Usein pelaajille sanotaan, että tämä on ammattiurheilua ja mikäli et pärjää on takana liuta odottamassa uusia yrittäjiä. Valmentajilta kuitenkin joskus tuntuu unohtuvan, että samalla lailla he ovat tulospaineen alla ja samalla lailla heidänkin takana on liuta yrittäjiä valmiina hyppäämään tilalle. Ja kuitenkin ovat usein aika herkillä, jos ja kun lähtö tulee. Eikä siinä, potkut ovat aina perseestä, mutta kyllä tuntuu monella valmentajalla olevan nahka aika ohut.

Ymmärrän, että seuralegendan tuominen apuvalmentajaksi voi aiheuttaa epäluottamusta, mutta todella herkkä se nahka on, jos ei halua ottaa vastaan apua, mikä auttaa heikkouksien parantamisessa. Ja tämän voi ihan samalla lailla sanoa Niemelälle, jos siellä on tosiaan apua tarjottu tällä kaudella erikoistilanteisiin tuomalla uusi valmentaja sisään. Tällaisissa tilanteissa pohtisin itse ihan valmennuksen yli kävelemistä, varsinkin, kun kehitystä ei hirveästi ole kauden mittaan tullut.


Tässä ajan itse vahvasti vastakarvaan. Omasta mielestä tuo kertoo paljon valmentajan heikkoudesta, mikäli kolme vuotta on se maksimi, minkä hän pystyy ykkösenä vetämään. Ihmettelen, miten Suomi on niin poikkeuksellinen maa verrattuna muihin huippumaihin kiekossa, että täällä ei oikeasti pitkiä valmentajapestejä ole pääsarjatasolla.

Tuosta, kun katsoo esimerkiksi Ruotsin viime kauden finalisteja, Luulaja ja Brynäs, niin Luulajan valmentajalla menossa yhdeksäs kausi, tosin Brynäsin valmentajalla menossa vasta kolmas. Tällä hetkellä sarjaa johtava Frölunda vaihtoi täksi kaudeksi valmentajaa. Sitä ennen Roger Rönnberg valmensi Frölundaa 12 kautta. Samanlaisia esimerkkejä löytyy aivan varmasti myös Sveitsistä, Tshekeistä ja Saksasta.

Miten suomalaiset valmentajat, tai ehkä paremminkin Suomessa valmentavat, ovat niin poikkeuksellisia tapauksia muuhun Eurooppaan verrattuna? Urasuunnittelu on varmasti yksi tekijä ja moni Suomessa valmentava haluaakin ulkomaille. Paine on tietenkin toinen, huippujoukkueissa ei kauaa pysy, jos ei tule tulosta on mono nopeasti persuksissa. Tässä tosin ylempi esimerkki Frölunda aika poikkeuksellinen. Tuohon Rönnbergin 12 kauteen mahtui kaksi mestaruutta, muuten kausi päättyi välieriin tai puolivälieriin. Runkosarjassa ei myöskään yhtään runkosarjan voittoa ja keskiarvosijoitus runkosarjassa neljäs (3,83).

Mun ihannemaailmassa meidän penkin takana olisi edelleen "Myrrä", eli valmentaja joka olisi meillä esimerkiksi 5+ vuotta. Välillä menee paremmin ja välillä huonommin runkosarjat, mutta mikäli homma muuten toimii, pelaajat kehittyy ja peli kehittyy, niin ne huonotkin hetket on kestettävä.

Myrrän kohdalla tuosta ensimmäisestä ei mielestäni tarvitse edes keskustella. Peli sen sijaan ei tuntunut kehittyvän ja yritettiin aika itsepäisesti vaan pysyä samassa tyylissä. Loppujen lopuksi sanoisin ettei Myrrän potkut täysin pelin kehittymättömyydestä johtuneet, vaan kyseessä oli monen asian summa ja kehityskulku. Yhden lisämausteen kaikkeen toi Raipelle "kiukuttelu".

NHL:ssakin sama valmentaja voi painaa vuosikymmenen eläkeikäisenä. Eivät nämä välttämättä tosiaankaan mitään projektitöitä ole. Itse asiassa pidempi pesti auttaisi tekemään töitä myös junnupuolen kehittämisen osalta, kun ei olisi niin kiire saada äkkiä menestystä ja olisi tunne siitä, että yksi heikompi kausi ei aiheuttaisi heti potkuja.
 
NHL:ssakin sama valmentaja voi painaa vuosikymmenen eläkeikäisenä. Eivät nämä välttämättä tosiaankaan mitään projektitöitä ole. Itse asiassa pidempi pesti auttaisi tekemään töitä myös junnupuolen kehittämisen osalta, kun ei olisi niin kiire saada äkkiä menestystä ja olisi tunne siitä, että yksi heikompi kausi ei aiheuttaisi heti potkuja.
Suomessa muutenkin puhe on liian valmentajakeskeistä.

Vaikka majutoiminta on erilaista niin tosiaan Sveitsin koutsi on ollut 10 vuotta samassa pestissä ja nyt näkee millaisessa tilanteessa ovat viime vuodet olleet.
 
Takaisin
Ylös