Ilveksen pelaaminen on viime viikkoina näyttänyt siltä, että on tietoisesti lähdetty pelaamaan hieman eri tavalla eri joukkueita vastaan. Tällainen onkin ihan järkevää pudotuspelejä ajatellan, koska pudotuspelisarjassa pitää pystyä reagoimaan vastapuolen peliin paremmin kuin runkosarjassa. Saattaa toki olla niinkin, että viime peleissä vastustaja on pakottanut Ilveksen pelaamaan tietyllä tavalla, mutta itse tykönäni näkisin asian niin, että Ilveksen valmennus on tietoisesti varioinut peliä.
Tällaisessa on kuitenkin se ongelma, että pelitapaa kannattaisi lähteä kehittämään ja monipuolistamaan vasta sitten, kun peruspeli on koko lailla viimeisen päälle kuosissa. Ja kuten olemme tämän kauden aikana saaneet havaita, tupsukorvilla on kuitenkin ollut vielä paljonkin tekemistä peruspelinsä kanssa. Hyvä viisikkopeli vaatii kuitenkin raameja, rakennetta, toisteisuutta ja valmiita toimintamalleja, ja jos näitä ei ole, on aika riskialtista lähteä opettamaan pelaajille jotakin uutta siihen päälle.
Moni on viime aikoina kaivannut Ilveksen puolustukseen sitä surullisenkuuluisaa "alakerran isäntää", mutta tällä kaudella oman alueen puolustuspeli on kuitenkin joukkueen murheista pienin, varsinkin, kun maalivahtipeli on sarjan parasta. Korjattavaa on tietenkin aina, mutta kokonaisuutena ottaen Ilves on kuitenkin pystynyt puolustamaan monet vastustajat aseettomiksi. Pelaaminen saattaa toki vaikuttaa vastustajan perässä luistelulta, mutta kun alhaalla ulosboksataan jalalla ja mailalla miestä vartioiden, niin perässähän siinä vähän tullaan.
Puolustuksen puutteet näkyvät ennen muuta hyökkäyspelissä. Ilves pyrkii avaamaan peliä mahdollisimman nopeasti, usein jo b-pisteen kaarelta ja harvoin viivelähdöillä, ja sellainen pelaaminen edellyttää puolustajilta hyviä kiekollisia taitoja. Vielä kesällä Ilveksen puolustajakalusto vaikuttikin - toki tietyin varauksin - niin hyvältä kuin kotimaassa ylipäätään on mahdollista, mutta kun Laaksonen ja Thomson ovat pelanneet alle odotusten, puolustuksen kiekollinen taso ei sitten olekaan mitenkään poikkeuksellinen. Kuitenkin tämän päivän voittavassa kiekossa puolustajien kyky pelata kiekolla kovassa paineessa ja tukea hyökkäyksiä on ihan perustavanlaatuinen tekijä, että puolustajien avauksista lähtevät hyökkäykset etenevät hyökkäyspäätyyn asti eivätkä juutu jonnekin matkalle.
Nykyisenlaisessa kovatempoisessa liigakiekossa pelaaminen saattaa vaikuttaa haluttomalta ja hitaalta, mikäli viisikkopelin rakenne, rytmit ja ajoitukset eivät ole kunnossa. Jos joudutaan hyökkäämään alivoimaisina ja jos kiekkoa joudutaan kuskaamaan, peli näyttää löysältä, vaikka pelaajat yrittäisivätkin hampaat irvessä. Siksi olenkin ilmaissut huoleni siitä, että jos Ilves yrittää vielä entisestäänkin nopeuttaa pelaamistaan, se saattaakin itse asiassa hidastua, koska voi käydä niin, että hyökkäämistä aletaan pakottaa.
Kannattaisi ehkä mieluummin ottaa napsu nopeudesta pois ja ottaa Meidän pelin perusperiaatteet hyötykäyttöön.
Materiaali riittää jopa mestaruuteen, nyt mitataan valmennuksen osaaminen. Tietyt ilmiöt, kuten puolittainen karvaus, vaihtoon liukuminen, puutteellinen takakarvaus ja puuttuvat tukitoimet kielivät siitä, että Kiven ajoista ei ehkä sittenkään ole päästy kovin kauas eteenpäin. Myrrä on puhunut "vastuullisesta vapaudesta", mutta valmennuksen on annettava vahvat eväät, joiden puitteissa pelaajat voivat vapaudestaan nauttia.
