Vs: Juho Liuksiala
Liuksiala on perinteiseen tapaan kuvailtuna puhdasverinen maalintekijä; pelaaja, joka tekee maaleja hyvin monin eri tavoin. Laukus on Liigaan vähintäänkin riittävä ja se lähtee nopeasti, mutta tämän lisäksi maaleja syntyy ohjureilla, ripareista ja - mikä huomionarvoisinta - suhteellisen usein myös epäonnistuneilla laukauksilla. Siis sellaisilla suupaisuilla, joiden "ei pitäisi ikinä upota tällä tasolla." Moni pelaaja osaa hankkiutua maalintekopaikoille ja vieläpä päättää tilanteen sinällään laadukkaaseen viimeistely-yritykseen, mutta kiekko löytää tiensä harvakseltaan maaliin. Sitten taas tällaiset maalintekijätyypit suupaisevat vastaavasta paikasta puolihuolimattoman kaaliperhosen sokkona sinne päin ja verkko pölähtää. Vaikkei Liuksialasta välttämättä koskaan tule edes Liiga-tasolle takuuvarmaa 20 maalin miestä, niin kuivasti ilmaistuna "maalintekijän vaisto häneltä löytyy."
Kun katsoo vaikkapa Teemu Selänteen maalikoosteita, niin lukuisien "huippuluokan viimeistelyjen" sekaan mahtuu melkoinen kasa myös kuvatunlaisia "oho-maaleja". Tarkoituksenani ei ole verrata Liuksialaa Selänteeseen tai Patrik Laineeseen - saati sitten nostaa häntä heidän rinnalleen, vaan pointtina on tuo kirjava tapa, jolla maaleja syntyy. Lisäksi nämä puhtaat maalintekijätyypit tekevät paljon maaleja ketjukavereistaan huolimatta, eli eivät välttämättä tarvitse rinnalleen "ruokkijaa". Tästä syystä olenkin pohdiskellut, kannattaisiko Liuksialaa peluuttaa alemmissa ketjuissa ja ylivoimalla, jolloin kärkiketjuihin avautuisi paikka sellaiselle pelaajalle, joka tarvitsee enemmän tarjoilua esimerkiksi Sandellilta. Toisiko tällainen järjestely enemmän leveyttä ratkaisijarintamalle vai saataisiinko suurempi kokonaishyöty irti kuitenkin siten, että Liuksiala saisi "itse tuottamiensa" maalien/maalipaikkojen lisäksi nauttia kunnon tarjoilusta kärkiketjuissa?