Ihmettelen kyllä suuresti urheiluseuran kannattajaa, joka näkee oman seuransa ja sen paikallisvihollisen pelkkinä työpaikkoina. Jos näet homman noin kyynisesti, niin mikä helvetti sua urheilussa edes kiehtoo? Minusta tämän homman suola on nimenomaan se tunteiden kirjo, vastustajaan kohdistuva vastakkainasettelu ja sen luoma tribalismi. Nämä tekijät ovat ne, jotka erottavat ammattiurheilijan muista ammateista. Ja kun urheilija sylkee tämän hienouden päälle kohtelemalla itsensä ja kasvattiseuransa välistä yhteyttä toissijaisena, huoraamalla itsensä eniten tarjoavalle ja näin ollen kohtelemalla etuoikeutettua elintapaansa vain "duunipaikkana", niin kyllähän se pistää vituttamaan. Kovasti ihmettelen, jos sinua ei vituta.