Kaikki merkit viittaavat taas lyhyeen kevääseen.
Pitäkää vaan idioottina tai Tillun perseen nuolijana, mutta minulla on kyllä kova usko siihen että tästä tulee vielä hyvä. Alkukausi oli jopa pelottavan hyvä ja oli ihan odotettavissa että se kyykkäys tulee jossain vaiheessa ja sillä alkukauden suoralla me vasta pelattiin puskuria siihen että me voidaan ottaa nyt tämä odotettavissa oleva tason lasku vastaan niin ettei sarjataulukkoa tarvitse paniikissa tuijottaa. Oikeastaan voisi sanoa että nyt se kausi vasta ihan oikeasti alkaa ja samalla punnitaan niin Hölöä kuin kannattajiakin siinä että kuinka se jänne kestää ja ollaanko valmiita seisomaan niiden puheiden takana joita niin keväällä ihasteltiin ja vannottiin että tällaista kaveria me nyt tarvitaan. Ja tietysti Hölöä mitataan että jaksaako hänkin olla positiviinen ja uskoa siihen kehittymiseen nyt kun se ensimmäinen takapakki tulikin.
Alkukausi mentiin kun jalka oli kepeä, peli aaltoilevaa, pakit korjasi hyökkäyksen puutteita ja hyvällä osumatarkkuudella pistettiin kiekkoa maaliin niin kuin Tappara tänään. Nyt on nähty ne puutteet ja siitä on alettava kehittämään tekemistä kohti uutta nousua. Pitää lähteä harjoittelemaan peliä nyt koko viisikon voimin, mietittävä miten me jatkossa päästään sinne sota-alueelle paremmin, kun tähän mennessä pakit on osuneet isolla prosentilla ja miten tiivistetään viisikko niin että tällaisia 0-1 maalin kaltaisia tilanteita ei tule kuin satunnaisesti. Se vaatii työtä, harjoittelua ja kärsivällisyyttä. Meiltä kannattajiltakin. Vaikka tiedän että sitä kannattajien kärsivällisyyttä on koeteltu enemmän kuin kohtuuksien rajoissa.
Mutta ei tämäniltaisesta voi päätä silitellä eikä posia jakaa vaikka kuinka Hölön nimeen vannoo. Nyt vaaditaan Frimania pitämään puhetta siitä että viime kausi päätettiin siihen että omat kannattajat buuaa ja viheltää joukkueelle viimeisenä työnään. Ja uskokaa pois, sitä tunnetta en halua enää ikinä kokea. Jos hävitä pitää, sen pitää edes vituttaa tätä joukkuetta. Ollaan sitten hyviä tai huonoja, niin välinpitämättömiä ei saa olla ja se tunne on nyt palautettava meidän porukkaan.
Kokoonpanosta saa arvon utj.n ketjussa taas kuulla että taas täysin päin persettä kasattu joukkue joka ei riitä tosipeleissä mihinkään, vaikka kukaan nyt tuskin olisi viime keväänä vaihtanut päikseen kokoonpanoja KalPan, TPS:n tai Pelicansin kanssa. Puutteita on, en sitä kiistä enkä ole tyytyväinen muutaman pelaajan suoritustasoon. Mutta se ei ole mikään ratkaisu että huudetaan että se ja se luiskaan. Korkeintaan toisin jonkun yhden vahvistuksen hyökkäyspäähän joka tuo joukkueeseen jotain. Oli se sitten ilkeyttä, nopeutta tai maalintekovoimaa. Mutta ei se yksi kaveri mitään kesää tee, kyllä se suorittaminen jokaisesta pelaajasta lähtee ja siitä että joka jätkän pitää nostaa tasoaan. Niin se Pelicansikin lähti lentoon sen Darts-turnauksen jälkeen. Alkukauden on voinut nämä kokeneemmat kaverit Nättinen, Björkqvist ja Najman saada alkukankeuden piikkiin, nyt pitää löytyä se seuraava taso.
Me kaikki ollaan kuultu Hölön teesit jotka ovat jatkuva kehittyminen; se ettei roikuta liikaa kiinni tuloksessa; yhteisö kantaa ja on mahdollisuus, ei uhka ja vain sillä on merkitystä mitä teet seuraavaksi. Kirjoitin jo kesällä että se tuottaa melkoisella varmuudella myös vaikeita hetkiä kauden aikana ja nekin on pystyttävä menemään läpi että siihen tavoitteeseen päästään. Ja se tavoite on olla parhaimmillaan silloin kun sillä on oikeasti merkitystä. Me ollaan vieläkin vasta alkutekijöissä tässä eikä siksi tässä voi liian suuria leimoja kenenkään päälle lyödä. Vasta joulun aikana voi arvioida edes jollain tasolla ollaanko tässä sellaisella kehittymisen tiellä että se menestys voidaan saavuttaa.
