Jos tarkastellaan Ilveksen joulukuuta, niin sinne mahtuu kieltämättä matseja joiden kohdalla ei voi mennä meriselitysten taakse piiloon.
Itsenäisyyspäivän aaton vierasmatsi KalPaa vastaan oli hyvä. Poissaolot tässä vaiheessa vielä hillittyjä. Siitä matkattiin Ouluun, missä Kärpät oli juuri saanut tappioputkensa katkaistua, Turusen kokoonpanoon ja Björkin takalinjojen vahvistukseksi. Meillä kokoonpanon ulkopuolelle jäi KalPa-otteluun verrattuna Svejkovsky. Ilves onnistui kuitenkin tyrehdyttämään oululaisten orastavan uuden nosteen yhteen erään. Maanantain 9.12. SaiPa-matsiin poissaolijoiden lista oli vastustajaa huomattavasti merkittävämpi: Svejkovsky, Nättinen, Najman, Björkqvist, Johansson, Gazda, Latvala, Soini ja vielä vuokrapelaaja Kåsastulkin pelikiellossa, jos sen nyt haluaa laskea. SaiPalla yhtä merkittävinä poissaoloina Appelgren, Siikonen, Aho, Kiukas. Tässäkin onnistuttiin vielä katkaisemaan Raipen luotsaama hillitön voittoputki, yhden pisteen menetys tähän nähden pieni paha.
Jyväskylän vierailulla isäntäjoukkueella oli pieni lepoetu, kun eivät pelanneet maanantaina toisin kuin Ilves. Siitä huolimatta sen taakse ei voi mennä. Myös poissaolot tasan. Surkea esitys, jonka juonesta saatiin kiinni aivan liian myöhään. Turussa jatkui aika lailla sama laulu: TPS:llä oli vähemmän poissaoloja ja pieni lepoetu, mutta tässäkään tapauksessa nollan pisteen saaliin kanssa ei voi piiloutua tekosyiden taakse. Haukotuttava näytös. Kiekko-Espoota vastaan sen sijaan kotijoukkueen lepoetu ja kokoonpanotilanne oli niin merkittävästi parempi, että voitto oli kauhean otteluruuhkan jälkeen uskomaton. Invaasio todellakin toi tästä matsista kaksi sellaista pistettä, joihin olisi muutoin ollut vaikeaa uskoa.
HIFK-voitossa kolme pistettä oli odotettavissa, sillä kerrankin vastustajalla oli jopa vielä karmeampi terveystilanne kuin Ilveksellä. Hyvä, että nollattiin rutiinilla kolme pojoa kotiin. KooKoota vastaan taistelu tasoihin ja tuomaripelillä mahdollisen lisäpisteen menetys, vaikka poissa oli ykkös-, kakkos- sekä kolmosketjusta kaikista kaksi pelaajaa, muutama pakki ja toinen maalivahti. Suomi, Lööke, Svejkovsky, Nättinen, Ratinen, Najman, Johansson, Utunen, Soini, Malek vs Leskinen, Barton, Salmela... Tätä peliä en nähnyt, mutta ymmärrystä riittää kyllä paperilla miksei ylletty parhaimpaan lopputulokseen.
Lopulta joulutauon jälkeen häviö Lukolle - pahemmista poissaoloista huolimatta löysähkö tappio. Ja lopulta kaikkien odotusten vastaisesti tämän postauksen ympyrä sulkeutui KalPaa vastaan hyvällä asenteella.
Eli ihan sama miltä peli on näyttänyt milloinkin, tyytyväinen voi olla siihen millä tavalla repaleinen kokoonpano on näyttänyt taistelutahtoa ilman Suomen esimerkkiäkin. Kiekko-Espoo (2p), Kookoo (1p) ja jälkimmäinen KalPa-peli (3p) tästä näytteinä. Lähtökohtiin nähden kaikki kolme sujuivat yli odotusten. Tyytyväinen voi olla ensimmäiseen KalPa-peliin (3p), Kärppiin (3p), SaiPaan (2p) ja HIFK-otteluun (3p). JYP (0p), TPS (0p) ja Lukko (0p) -pelit sitten kuukauden isoimmat pettymykset. Totaaliset pistemenetykset heikoilla esityksillä tietysti nollaa vähän noita ylisuorituksia, mutta kovin huolestunut en osaa näiden takia olla isossa kuvassa.