Kausiketju 2025-2026 - Supittoman ajan avausosa

Sen verran takerrun tuohon Myrrään, että hänen pelitapansa vaatii vahvan maalivahtipelin eikä mestaruutta tullut vaikka maalissa seisoi Heljankoa ja nyt Randelinia paremmin suorittanut Dostal. Myrrän viimeisellä kaudella ennen potkujaan meillä ei ollut tuon tason maalivahtia. Se, että olisiko se riittänyt mestaruuteen, jää arvailuksi. Tämän kauden maalivahdeilla ei taatusti olisi riittänyt.
Vaikea Dostal maalissa voittaa mitään kun koko kausi laitettiin flunssan takia pakettiin ennen aikojaan. Jos taas tarkoitat kautta kun Langhamer oli maalissa, niin Ilveksellä oli runkosarjan lopulla niin paha sairastelukierre, ettei melkein kuukauteen päästy kunnon viisikkopeliharjoitteita vetämään. Siinä mielessä vähän harmittaa, ettei päästy hyvistä lähtökohdista edes testaamaan. Muutenkin sairastelut ja loukkaantumiset kuritti etenkin pakistoa myös pleijareissa.
 
Siitä voidaan toki olla samaa mieltä, että Myrrä olisi saanut valmentaa kautensa loppuun, kun kerta sopimus olisi kuitenkin loppunut siihen kauteen. Ehkä Ilves suuruudenhulluna halusi sen hetken kuumimman nimen valmennukseen, joka osoittautui sekin pelkäksi pannukakuksi ilman hilloa ja kermavaahtoa.
Juuri tätä hain. Et sä nyt vaan kengi sarjakärjessä päävalmentajaa pois, koska saisit aiemmin kuuman nimen kehiin "hiomaan peliä moneen mestaruuteen". Täysin haavelinnahommaa.
 
Viimeksi muokattu:
Sataasko uus kausiketju auki

Sieltähän se löytyy.
 

Sieltähän se löytyy.
No niinpä löytyykin. Iteltä meni kokonaan ohu
 
Oli kyllä melkoinen mielenterveyden vuoristorata koko kausi.

Liigan häntäpään porukkana pyöriessä valoa toi erityisesti Törökin ympärillä leijaillut supertähtipöly, joka sekin sittemmin haihtui puiden pudottaessa lehtensä. Oli myös hienoa seurata kuinka Timi Teuho-Markkolan, Arttu Niskasen ja Iivari Heikkisen kaltaiset nuoret löivät eri vaiheissa kautta lupaavia näyttöjä tiskiin, käyttäen tilaisuudet hyödyksi.

CHL:ssä kulki, mutta siinä vaiheessa kun vastaan tuli Kometa Brno ja Ilvekseltä puuttui sellaiset neljätoista avauskokoonpanon pelaajaa, kukaan tuskin ajatteli kansainvälisen lennon jatkuvan. Mitä vielä, junnupitoisella rosterilla Tsekin mestaria käkättimeen 5-0. Ratkaisijoina luonnollisesti Otto Latvalan ja Jiko Laitisen kaltaisia yllätyksettömiä vastuunkantajia, Taposelle nollapeli maalissa. Normaali keskiviikko.

Näihin aikoihin Olli Palola saapui myös sulkemaan Ilves-ympyräänsä. Heti ensimmäisessä ottelussaan kihautti maalin. Kopissa pidetty tunteikas puhe voiton jälkeen oli yksi kauden vaikuttavimmista hetkistä. Moista auraa en olisi osannut odottaa Opalta.

Hiljalleen Liigassa lähti kulkemaan oikein kunnolla. Tapaninpäivän vierasreissu Hämeenlinnaan jää mieleen. Matkalla tuli tieto Pate Mustajärven kuolemasta. Itse matsissa Ilves takoi kahdeksan maalia ja antoi kohteliaana vieraana pari suunmyötäistä tuliaista lopussa myös kotijoukkueelle. Kolmannessa erässä pää tuntui monestakin syystä kevyeltä, kaukana oli alkusyksyn masentavien tulevaisuudennäkymien tuoma paino.

Keväällä Ilves onnistui yllättämään punnertamalla vaikeuksista huolimatta neljän sakkiin. Sama homma KalPa-sarjassa. Juuri kun viidennessä ottelussa oli valmistautunut siihen, että kohta sieltä joku Konsta Kapanen käy painamassa kiekon tyhjiin, niin tulikin onnistuminen ilman maalivahtia. Jatkoajalla kun valmistautui henkisesti jo siihen, että KalPa ratkoo ylivoimalla ja itse jää miettimään elämän tarkoitusta tyhjällä katseella, niin Jasekin toimesta syntyi kauden epätodennäköisin, riemukkain maali.

Yhä edelleen Kuopiossa kutospelissä KalPan tullessa tasoihin ja edelle 2-1, sitä kompastui ajattelunsa pienuuteen. Paska reissu jne. Kymmenen peliminuuttia myöhemmin tilanne oli kuitenkin 2-4 ja jälleen kerran Ilves onnistui yllättämään positiivisesti. Taisi olla kevään ensimmäinen lämpimämpi päivä, ihan ok fiilikset poistua hallilta.

Lopulta Ilves onnistui yllättämään iloisesti vielä kertaalleen. En nimittäin uskonut, että paikallisvälierissä johdettaisiin ottelusarjaa 2-0 niin, että ollaan jokaisella mahdollisella osa-alueella voitettu viimeisin taisto 6-0. Heljanko vaihtoon. Tapparan turhautuneet pelaajat naurunalaisina jäähyboksissa. Kannattajakatsomo poistunut jo aikoja sitten areenalta. Somessa pisteet kotiin.

Valitettavasti tällä kertaa kaikki oli jo liian hyvää ollakseen totta. Olisi kai odottanut, että 2-0 -ottelujohdossa onnistutaan repimään jotain muutakin kuin neljä peräkkäistä tappiota. Lopulta Tappara sai viimeiset naurut. Harmi, että etenkin nelospelissä käytettiin Ilveksen omia aseita meitä vastaan. Todella kummallista seurattavaa miten itseluottamus voi siirtyä kuin taikaiskusta naapuriin.

Pelaajiston voi sulloa kolmeen eri kategoriaan:

YLITTI OMAT ENNAKKO-ODOTUKSET
Simon Johansson, Lukas Jasek, Jarkko Parikka, Luke Henman, Radek Kucerik, Matic Török, Olli Palola, Ondrej Kos, Arttu Niskanen, Teemu Engberg, Timi Teuho-Markkola, Iivari Heikkinen, Erik Borg

VAIKEA KAUSI
Matias Mäntykivi (ei tahraa kuitenkaan koko Ilves-aikaansa), Carl Klingberg, Arttu Pelli, Sebastian Soini, Samuli Ratinen, Lukas Svejkovsky, Joonas Nättinen, Roope Taponen

JOTAIN SILTÄ VÄLILTÄ / "OMALLA TASOLLAAN"
Jens Lööke, Peter Quenneville, Eemil Laurell, John Nyberg, Kasper Björkqvist, Toni Utunen, Mantas Armalis, Dominik Pavlat

Nyt hermolomaa kiekosta.
 
Takaisin
Ylös