No olihan taas melkoinen vuoristorata.
Ensimmäinen erä oli ihan hyvää, toinen erä todella surkeaa, ja kolmannessa erässä tultiin tekemään tarvittava. Isot nimet sieltä nousivat esiin erikoistilanteiden kautta, ja niiden avulla sitten voitto kairattiin.
Ihmetyttää miten tuota hienoa hyökkäyspään hyökkäyspeliä ei ole pystytty Pelicans pelin jälkeen jatkamaan oikeastaan ollenkaan missään ottelussa. Tuo myös aiheuttaisi vastustajalle enemmän rangaistuksia, joita ylivoima pääsisi hyödyntämään.
Ykkösketjussa silmiin pistää Joona Ikosen rooli. Pelaa lähes aina vastahyökkäyksissä tuon alimman pelaajan roolin ja luistelee vastustajaa kiinni. Vaikeaa nähdä, että Suomen ja Kontiolan hyökkäysinnon kanssa samaan ketjuun sopisi joku hyökkäysorientoituneempi pelaaja.
Baptiste on osoittamassa, että käyttöä liigatasolla todellakin on, vaikka joku näki tämän taidot täysin riittämättömäksi harkkapelien jälkeen.
Saarela-Päkkilä parikin oli jo ajoittain viime kauden lennossa, tosin Saarelan kyvyt viimeistelijänä eivät näytä kehittyneen lainkaan.
Mäntykivi-Virtanen kaksikko on itselleni suhteellisen harmaa. Ei heikkoa, mutta ei nyt oikein mitään erikoistakaan, vaikka Virtanen lopussa maalin tekikin.
Pakistossa ei kyllä Lancasterin lisäksi juurikaan onnistujia ollut. Tänään ei tuntunut olevan kiekolla ideaa avauspelissä, eikä hyökkäyspäässä. No tästä ei pysty kuin parantamaan.
Pelillisesti Ässät oli Ilvestä heikompi.
