bruttokansantuote sanoi:
Varsinkin, kun Ilves on niin paljon tarponut viime vuosina, niin kyllä se Ilveksen mestaruus tuntuisi aivan uskomattomalta. Toisaalta, jos sen Ilveksen mestaruuden joskus kokee, niin miten sitä sitten jaksaisi enää syttyä, kun unelma olisi saavutettu. No tietysti sitä syttyy aina Ilveksen peleille, mutta miltä enää mahdolliset seuraavat mestaruudet tuntuisi, varsinkin jos uusi mestaruus tulisi vaikka jo 5 vuoden sisällä. No turha puhua tällaisia, kun edes yksikin Ilveksen mestaruus tulevaisuudessa on niin kaukainen haave. Mutta Ässätkin, kun voitti mestaruuden niin pitkän tauon jälkeen (35 vuoden tauon jälkeen), niin miltähän Ässä-faneistakaan tuntuisi enää, jos lähikausina tulisi Ässille uusi mestaruus, tuntuisiko rutiininomaiselta.
Alkuun melkein suutuin tästä kirjoituksesta. Ikäänkuin koko Ilvesläisyyden ydin ja tarkoitus olisi ikuisuuksien tuskainen korpivaellus ja mestaruuden lohduttoman kaukaiset haavekuvat. Luin sitten tekstin uudestaan ja rauhoituin ennenkuin vastasin.
Kun henkeen ja vereen vuodesta toiseen katkerana jaksaa seistä joukkueen takana, käydä peleissä ja kannustaa omiaan, ottaa paskaa niskaan jokaisella kuviteltavissa olevalla rintamalla, mielessä vain se yksi ja ainoa unelma, niin ei ole itselle tullut ees ikinä mieleen ajatella aikaa sen 2vk (taino, 2kk) vapautuneen ja raivokkaan juhlinnan jälkeen. Kuinkakohan moneen kertaan on tullu suljettua silmät ja kuviteltua tilanne, kun pelikellosta hiljalleen loppuu sekunnit ja sitten... Oon luvannut itelleni, että oli elämäntilanteeni millainen tahansa, niin siinä vaiheessa mulla ei tule olemaan mitään velvollisuuksia perhettä, valtiota, työnantajaa tai mitään muutakaan instituutiota kohtaan niin pitkäksi aikaa kuin ite haluan. Siinä hetkessä elän vain yhtä tarkoitusta varten. Se on kaikkien näiden (toistaiseksi) elämäni 27 vuoden aikaisten tuskallisten Ilves-faniuden aiheuttamien patoumien purkaminen ja sieluni puhdistaminen, pyrkiminen ottamaan joka ainoalla solullani 100-prosenttisesti vastaan se autuus, riemu ja rauha jonka luo mahdolliseksi ainoastaan tämän yhden nimenoaisen unelman saavuttaminen. Sen jälkeen voi kuolla rauhassa.
Tästä päästäänkin sitten itse sun tekstin ydinsisältöön. Miltä mahtaisi tuntua seuraava mestaruus. Elämässähän eri kokemukset ja asiat, oli ne sitten mitä tahansa, on aina erityisiä nimenomaan sillä ensimmäisellä kerralla. On sanomattakin selvää, ettei toinen (eletty) mestaruus tule tuntumaan samalta. Kääntäisin kuitenkin huomion siihen, mitä sen mestaruuden voittaminen aiheuttaisi ylipäätään koko Ilvesläisyydelle ja Ilves-faniudelle. Vaikka tällainen vastaava vuosien rämpiminen olisi tuskallista minkä tahansa joukkueen faneille, väitän, että tää on erityislaatuisen tuskallista nimenomaan meille. Tähän seuraan kiteytyy (tietysti meille alle 30v faneille eritoten, kertaakaan mestaruusvuotta elämättömänä) niin suunnaton määrä ironiaa ja käsittämättömyyttä. Suomen historian menestyksekkäin ja perinteikkäin jääkiekkoseura ei ole meidän aikana voittanut mitään, vaikka sen pitäis Suomen kruunatussa jääkiekkokehdossa taistella vuosi toisensa jälkeen kärkisijoista. Jos meille oikeutetusti se mestaruus suotaisiin, niin siitä alkaisi uusi aikakausi. Koko elämän vois sen jälkeen jakaa kahteen osaan, aikaan ennen Ilveksen mestaruutta (eIM) ja mestaruuden jälkeiseen aikaan (jIM). Ilvesläisyys ja Ilves-fanius olis sen jälkeen määritelty uudelleen, se olis saanut uuden sisällön. Kun menee halliin ja katsoo sitä viiriä ennen pelin alkua jossa on Ilveksen logo ja 20XX, sun sisällä vallitsee rauha. Tapahtui mitä tahansa, sulla olis aina ja ikuisesti se viiri siellä katossa muistuttamassa unelman olevan totta, saavutettu, voitettu, juhlittu. Jotain mitä meiltä ei voitais ikinä ottaa pois. Yksikään huono kausi ei tuntuis enää lähellekään samalta miltä nää viime vuodet on tuntunu, paskalta varmasti joo, muttei koskaan enää samalta. Vastoinkäymiset ei enää olis niin karvaita. Samoin kävis menestykselle. Jos niitä uusia mestaruuksia tulis, niin ei siihen varmasti sais enää samanlaista intensiteettiä ja tunnelatausta, mutta varmaan on, että siihen ei tulla näiden vuosien jälkeen ikinä kyllästymään. Siihen syttyis aina uudestaan ja uudestaan. Pointtina on, että se mestaruus muuttais meidät kaikki ihmisinä, sielua myöten.
Eletään sitä unelmaa ja kuoleman sallivaa rauhaa kohti. Ikuisesti Ilves, koskaan ei luovuteta. HAKKAA PÄÄLLE!!!
