Siirsin tämän kirjoitukseni toisesta ketjusta.
Kustannustuen kolmas hakukierros alkaa huomenna. Kattaa marras-, joulu-, tammi- ja helmikuun. Ministeri Lintilän mukaan tarkoitus on huomioida vielä tarkemmin Liigaa ja tapahtuma-alaa yleensäkin: "On selkeästi havaittu, että siellä on eniten väliinputoajia. Liigan osalta uskon, että pystymme tekemään tukitoimia, joilla voidaan seurojen tulevaisuus turvata."
Lienee selvää, että kaikki liigaseurat saavat sen maksimisumman 800 000, elleivät ole vetäneet hakuprosessia vihkoon. Vaan oikealle lomakkeelle.
Liigan itkupotkuraivari vuoden alussa oli tarkoitettu valtiovallan ja avien painostamiseen. Siksi Liiga niin voimakkaasti Kerttulan puheita paheksui, koska se uhkasi horjuttaa yhteistä strategiaa. Ei liene mikään yllätys, että hetimiten hokiväen ulostulon (Jääkiekkoliiton pj. Nummela uhosi, että "jos rajoitukset pysyvät nykyisellään, on todennäköistä, että 4–8 viikon aikana useita jääkiekon huippuseuroja joutuu lopettamaan toimintansa, osa jopa pysyvästi") jälkeen ministeri Saarikko kiirehti lupaamaan, että hallitus auttaa liigaseurat koronakriisin yli: "Hallituksen tahto on, että sijaiskärsijät, SM-liiga ja muut ammattilaissarjat, eivät saa kärsiä kohtuuttomasti, tai että ainakin tekohengitämme heidät ja avustamme tämän vaikean ajan yli."
Sanomattakin selvää, ettei Nummelan uhkailuista huolimatta helmi-maaliskuussa yksikään huippuseura kaatunut.
IS:n toimittaja Vesa Rantanen kirjoitti jo helmikuussa siitä, kuinka Liigan tökeröt ulostulot ja kehno viestintä vievät sarjan koronaa koskevilta hätähuudoilta kaiken uskottavuuden. Asiaa ei yhtään paranna se, että Liiga on aina pyrkinyt omalakiseen toimintaan eikä se pandemian keskellä ole miksikään muuttunut, kuten case Kerttulan ja case Rautakorven käsittelyt osoittivat. Eikä hätähuutojen uskottavuutta suuren yleisön keskuudessa lisää sekään, että leikkauksista huolimatta liigapelaajat saavat kuitenkin kovaa palkkaa ja kesken kauden hankittiin vielä lisää pelaajia.
Liigaseurat olisivat myös voineet osoittaa enemmän innovatiivisuutta pelkän uhriutumisen sijaan. Tällaiset kriisit voidaan myös nähdä mahdollisuutena. Liigaseuroille, kuten muillekin yrityksille, olisi nyt tarjoutunut tilaisuus miettiä uudenlaisia liiketoimintamahdollisuuksia. Yleensä kriisit pakottavat yrityksiä uudistumaan ja parhaiten selviävät ne, jotka löytävät sopivat toimintamallit. Business Finlandin tukia haettaessa piti tietenkin jotakin näperrellä, mutta eivätköhän ne rahat tosiasiassa menneet juokseviin kuluihin.
