Espoo ikuiseen boikottiin vasaran maalilaulun takia. Vittu mikä lelukaupunki.
Nolo veto kuten myös se, että hallissa soi JVG.
Odotukset oli tänään kyllä lähellä nollaa, mutta hienosti syttyi joukkue taistekenaan vielä viikon viimeiseen koitokseen. Lopussa meinasi iskeä epätoivo, kun tekopaikat tulivat Ratiselle ja Utuselle. Lopulta sitten onneksi Mäntykiven oivallus ja pomppujen pomppu pelasti.
Toinen erä oli ylivoimaisesti haastavin ja pienimuotoinen ihme oli, että Espoo ei tuon aikana mennyt menojaan. Toki eivät nämä Virtaset ja Liedekdet mitään sateentekijöitä ole siinä vaiheessa, kun pelejä pitäisi ratkoa.
Kolmannessa harmitti pitkään sekin, että ennen kahden miehen alivoimaa oltiin niin sanotusti pelin päällä ja sitten hölmöiltiin tuo hieman yllättäväkin etsikkoaika.
Tietty tässä tilanteessa huomaa erityisen hyvin sen, että ratkaisijoiden määrä on pienehkö. Oikeastaan Mäntykiven syttyminen peliin kääntöi sitten peliä aika vahvasti meille. Svejkovsky oli puolestaan hyvä oikeastaan läpi koko ottelun. Ratinen muuten hyvä, mutta ei oikein osaa muuta kuin yrittää liruttaa längistä sisään. Meskasen puolestaan mainitsin jo otteluseurannassa. Parasta miesmuistiin.
Olosuhteet huomioon ottaen todella hyvä arvosana joukkueelle. Ja olihan tämä tapahtumana nyt ihan jäätävän hieno.
