"Hävitähän tää peli pitikin. Aivan niin kuin eilenkin", ajattelin jo eilein ennen pelejä. Nyt on kasassa kolme pinnaa, joten pistesaldo on enemmän kuin hyvä. Peli JYP:ä vastaan oli silti voitettavissa, mutta omaan haparointiin tuo kaatui.
Paljon kertoo pelistä kertoo se, että Ilves pääsi kerran myllyttämään 5-3 ylivoimaa, JYP kahdesti. JYP:n ollessa alivoimalla aloitusta asettui aloittamaan sentteri, Ilveksellä puolestaan molemmilta kerroilla Jarkko Parikka. Kerran kolisi, eikä Floodin omamaalikaan tilannetta auttanut.
Ilveksen peli on varsinkin viisikkona ja ennen kaikkea omaan päähän valmiimpaa kuin viime kaudella vastaavaan aikaan. Ja väitän, että nyt meillä on maalivahti tolppien välissä, jonka uskaltaa lyödä torjumaan voitoista. Yksikään maali ei mennyt Lehtosen piikkiin, mutta Helenius tuo joka tapauksessa nuorelle pakistolle rauhallisuutta.
Tappio vituttaa, vaikka vuorokausi on vaihtunut, mutta siitä huolimatta Ilves on helkkarin hyvällä tiellä. Toivoa sopii, että Leimun poisjäänti toisesta ja kolmannessa erässä oli vain varatoimenpide, sillä Ilves ei tällä hetkellä kestä loukkaantumisia yhtään.