Itseni Monni on yllättänyt todella positiivisesti, tulokset toistaiseksi todella kovat, ja on pelien jälkeen reilu ja tosiasiat tunnustava kaveri, joka ei puutarhatonttumaisesti syyttele ulkopuolista maailmaa kaikista epäkohdista. Mutta kyllähän tässä reaaliteetit jossain kohtaa tulevat väkisin vastaan, sillä onhan tuolla materiaalilla mahdotonta pitkässä sarjassa menestystä saavuttaa, eikä mikkeliläisten katsojien välinpitämättömyys lajia kohtaan helpota urakkaa yhtään.
En ole Virtasesta perustanut ihmisenä oikeastaan koskaan lähinnä noiden pelaajauralla tapahtuneiden asioiden sekä julkilausuntojen. Jotenkin oli nyt kuitenkin kovin sympaattisen oloinen sekä ottelun aikana että ennakkohaastattelussa. Eikä tosiaan ole ainakaan mikään virkamiesmäinen kliseiden viljelijä, vaan omanlaisensa persoona. Kaipa se on sitten iän myötä viisastunut, ainakin jossain määrin.
Ennen peliä tuli ennakoitua hankalaa ottelua tästä ja tietyllä tapaa siitä sellainen tulikin. Ei kuitenkaan ihan niin kuin olin ajatellut, sillä Jukurithan roikkui mukana ainoastaan avauserän, jonka jälkeen peliä pelattiin yhdessä päädyssä. Pistekin vieraille olisi ollut kyllä todella suuri oikeusmurha, sen verta iso se tasoero oli, vaikka tuomarit näiden kahden ison ratkaisun myötä vaakakuppia yrittivätkin painaa Jukureiden puolelle. Monesti sanotaan, että tuomarit eivät ratko pelejä, mutta nyt oltiin jo suhteellisen lähellä, kun kaksi maalituomiota vedettiin aivan vihkoon ja näistä molemmat toisen joukkueen eduksi. Käsittämätöntä töhöilyä, varsinkin kun vastassa ei tällä kertaa ollut Oulun Kärpät.
Tämä viikko oli mielestäni kokonaisuutena todella positiivinen ja se luo uskoa paremmasta huomisesta. Etenkin virheitä saatiin karsittua todella paljon pois ja erikoistilanteissa oltiin selvästi edellä aiempaan verrattuna, vaikka Jukureita vastaan se yksi ylivoimamaali päästettiinkin. Maalivahtipelinkin osalta nyt on jo huomattavasti levollisempi tunnelma. Eiköhän Pavlatilla nyt ole aisapari, joka potkii eteenpäin ja tilanteen eläessä jopa pudottaa tsekin kakkosvahdiksi, jos tasaisuus ei ala löytymään. Sairastuvan puolellakin tilanne alkaa kääntymään kovasti plussan puolelle.
Yksilöiden puolelta noin muuten on ollut hienoa nähdä etenkin Svejkovskyn onnistumiset ja Henmanin roima tasonnosto. Jälkimmäinen on ainakin tällä hetkellä kovin maaliahne pelaaja tyyliin Joona Ikonen tai Jani Nyman. Löökestä kun ei moista ole löytynyt, niin kovasti tämä paikkaa sitä tarvetta.
Mainitsen vielä tähän loppuun myös Otto Latvalan. Paljon on saanut kritiikkiä minulta ja varmasti monelta muultakin. Tällä viikolla kuitenkin jo sellaista ihan hyvää kolmosparin peruspeliä. Se on askel oikeaan suuntaan.
