Hyvää eilisessä oli tietysti 3 pojoa ja taisteluvoitto. Sotahistorioitsija saattaisi eilistä verrata jatkosodan Ihantalan ihmeeseen, kun Suomi torjui ylivoimaisen itänaapurin hyökkäyksen.
Nyt tuli vihulainen lännestä ja oli varsinkin kolmannessa erässä huolestuttavan paljon meitä edellä luistelu- ja kamppailuvoimassa. Toivottavasti eivät tule keväällä playoffseissa vastaan. Yksittäisessä pelissä voi tapahtua eilisen sorttisia ihmeitä, mutta paras seitsemästä -sarja on jo eri juttu.
Veikkaan kyllä enemmän, että kolmannessa erässä alkoi painamaan jaloissa kova ottelutahti tai kuten Hölö sanoi, että tulos ohjasi liikaa ja alettiin varmistelemaan voittoa 2-0 tilanteessa.
Ensimmäisissä 2 erässä Lukon hyvät paikat olivat tosi vähissä ja suurin osa heidän hallintajaksoista oli käytännössä kulmissa pyörimistä.
Jokaisessa kärkiottelussa varsinkin tulee väkisin hetkiä, joissa kaveri saa hallintaa, koska erot ovat marginaalisia. Parempi joukkue sietää nämä ajat juuri noin, että puolustavat maltilla sen keskustan ja antavat vastustajan pyöriä kulmissa. Siihen myös se kärsivällisyys täytyy opetella.
Vähän samaa kävi pelsuja vastaan kotipelissä tilanteessa 6-1. Silloin annettiin kaksi täysin turhaa maalia, jotka johtui siitä, että tulos ohjasi siinäkin. Toki silloin puskuria oli 5 maalin verran, mutta opeteltavaa on vielä, että 60 minuuttia pelataan, oli tulos suuntaan tai toiseen mikä tahansa. Perjantaina sillä kokoajan parantamisella tultiin takaa ohi, vaikka siinä ensimmäinen erä oli todella huono.
eikös ne aika ylivoimasessa johdossa ollu myöhemmin sit vai muistanko omiani?
