Kyllähän tämän SaiPalle suo. Varsinkin kun tietää miltä tuo tuntuu kun ensin olet vuosikausia liigan heittopussi ja yleinen vitsinaihe ja sitten kun kaikki toivo on jo mennyttä, viimeisellä hetkellä tuleekin pelastaja(t) ja saat uuden alun. Siinä jokaisesta voitosta nauttii kuin takertuen siihen hyvän olon tunteeseen ja puristaa paitaa ja logoa täydellä ylpeydellä ja silti on vähän sellainen pelonsekainen tunne mukana että "entä jos tää viedäänkin taas pois?"
Samanlaista se oli meilläkin erityisesti 19-20 kaudella ja vähän sen jälkeen. Nyt on runkosarjamenestystä tullut niin paljon ettei se enää niin spesiaalilta tunnu mutta SaiPan kannattaa siitä nauttia. Turhaan en ole aina Kisapuistossa paikallisia faneja tsempannut ja sanonut että älkää koskaan luovuttako, toivo kuolee viimeisenä ja vasta sen mukana kaikki. Mutta kun jaksaa toivoa, niin mikä tahansa on mahdollista. Mekin ollaan noustu pohjalta, muitakin ihmeitä voi tapahtua.