Pekka Virta on onnistunut saamaan jälleen yhden seuran henkihieveriin. Miestä pidettiin messiaana Lukon mestaruuden takia, mutta mies siellä suurin syy mestaruuteen taisi löytyä taustajoukoista ja RKT:n syvistä taskuista, sekä Eepi Hämäläisestä ja Jarkko Kauvosaaresta. KalPassa Virta on myös menestynyt, mutta muualla onkin sitten jäänyt nopeasti savuavat rauniot.
Onneksi Virta on hyviä kuin huonoina aikoina Ilveksen ulottumattomissa. Jälki olisi ollut todennäköisesti kohtalokasta.
Lukko jyräsi nimenomaan pelitavallaan. Se oli lopulta kuin kone. Se alkoi olla ylivoimainen jo kaudella, jonka korona keskeytti ja siitä se jatkoi seuraavalla kaudella näytöstyylillä, jauhoi mestaruuden niin, ettei muilla ollut oikeastaan mitään palaa. Aikaansa edellä ollut pelaajarekrytointi osui nappiin, mutta valmennuksen kädenjälki todellakin näkyi kentällä. Virralle kuuluu ehdottomasti merkittävä osa kunniasta sen mestaruuden taustalla.
KalPassa virta teki resurssit huomioiden hienoa työtä. Epäonnistuneitakin pestejä löytyy, mutta niin niitä löytyy lähes kaikilta muiltakin huippuvalmentajilta.
SaiPa-pesti oli jo lähtökohtaisesti erikoinen, jälkiviisaana voisi sanoa, että tuhoon tuomittu. SaiPalta ei löytynyt resursseja kasata sellaista joukkuetta, jolla Virran jääkiekkoa olisi voinut pyörittää menestyksekkäästi. Veikkaan myös, ettei siellä olisi kukaan muu pärjännyt juuri jos yhtään paremmin.
Ei Pekka Virta mikään midas ole, mutta tuskin mikään yliarvostettu kuplakaan.
