Naapurin pellavapäinen valmentaja osaa antaa kokeneena hopeamitalistien saajana painetta raitapaitojen suuntaan hieman ennen pudotuspelien alkua. Kun kunnolla ärisee, niin isoissa pippaloissa saa roikkua tai vaikkapa harrastaa vastustajan peräässä liukumista maila kainalossa.
Enkä yhtään ihmettelisi, jos tilannehuoneessakin on jo lusikallinen housuissa kevättä varten. Sielläkin nähtäneen kiekon käyneen maalissa eikä suinkaan maalivahdin mailan tuppi.
On se kyllä vittumaista kuinka tukkajukka osaa virittää tuon joukkuensa pelaamaan tuota roikkumis- ja estopeliä. Hyökkäyspäässä kiekottomat tekee noita screenejä jatkuvasti, ja koska osaavat tehdä nämä varsinkin alussa erittäin kevyesti, on siellä sitten pelien ratkaisuhetkillä siimaa estää vähän kovempaa. Tuomari ei tähän reagoi koska koko peli on vihelletty näin.
Toinen hieno taito on tuo vastustajassa roikkuminen kun tappara saa kiekonriiston. Esim hyökkääjä menettää kiekon tapparan päädyssä, häntä pelannut puolustaja nappaa kiinni sellaiseksi 1,5-3sek ajaksi eikä päästä häntä mukaan tuohon backcheckiin. Näissä ihan sama, alusta asti ja koko ajan niin voi sitten tiukassa paikassa sitoa räikeämmin.
Olisi komeaa kun joku tuomari viheltäisi noista samantien. Saisi siinä sitten porkkanat miettiä, että kuinka tässä oikein olla.
Katkeraa häviäjien itkemistähän tämä on ja vastalauseena kuulee aina ”miksei muutkin tee tota kun ei siitä vihelletä”.