Vs: Liigan veikkausketju 2015-16
Oma listani näyttäisi perusteluineen tältä:
1. Kärpät - Vieläkö Oulussa riittää nälkää?
Juha Junno teki sen taas: Tuli, näki ja voitti! Jo toisen kerran peräkkäin oli saaliina runkosarjan voitto ja mestaruus. Välillä tuntuu ettei tämä juonikas Haapajärveläinen yksinkertaisesti voi epäonnistua, niin paljon kunniaa ja gloriaa mies on Ouluun tuonut.
Kun näytöt ovat tätä luokkaa, on tietysti vaikea löytää kritisoitavaa mutta silti pari kauneusvirhettä voidaan viime kaudesta kirjata. Joukkueen rakentaminen keväällä ei mennyt odotetusti vaan moni suurin odotuksin hankittu pelaaja osoittautui kalliiksi turistiksi. Kärppien onneksi tilanteen pelasti oma pelaajatuotanto erityisesti huiman JJJ-ketjun kautta. Ja toinen taas, kun kevään koittaessa iski Junnoon vauhtisokeus ja yritti ostaa mestaruutta hankkimalla Ben Maxvellin sekä Lukas Kasparin siirtorajan kynnyksellä rikkoen samalla joukkueen harmonian ja kaiken lisäksi erityisesti jälkimmäinen oli pudotuspeleissä pelkkä rasite.
Tällä kaudella onkin Kärppien hankinnoissa nähty kautta linjan että joukkueeseen on hankittu pelaajia jotka ovat tulleet Ouluun voittamaan eivätkä ainoastaan tekemään tiliä. Sami Aittokallio, Miro Aaltonen, Mika Niemi ja Juuso Ikonen ovat pelaajia joilla on kaikki edellytykset ottaa seuraava askel eteenpäin kiekkoilijoina Kärpissä. Lisäksi joukkueessa on paljon rutiinia ja kokemusta voittamisesta, esimerkkeinä mainittakoon Lasse Kukkonen, Adam Masuhr, Arto Laatikainen, Mika Pyörälä ja Esa Pirnes.
Kärppien todellinen voima on kuitenkin jatkuvan terveen kilpailutilanteen ylläpitäminen. Vaikka liigassa rutinoituja pelaajia on joka kenttään, takana kärkkyy jatkuvasti huippulupauksia kuten Markus Nutivaara, Saku Mäenalanen, Sebastian Aho ja Jesse Puljujärvi kaikki valmiina ottamaan paikkansa kokoonpanossa jos vain mahdollisuus aukeaa. Niinpä ei kenenkään pelipaikka ole selviö ja töitä on tehtävä jos haluaa paikkansa kokoonpanossa ansaita.
Kärppien saavutuksilla, näytöillä ja resursseilla ei tavoitteita kannata eikä ole mitään syytäkään laittaa alemmaksi kuin korkeimmalle mahdolliselle ja niinpä joukkue hoitaneekin runkosarjan jo pelkällä materiaalilla kotiin. Eri asia onkin sitten vieläkö Kärppien kokeneemmalta porukalta löytyy vielä kerran nälkää ja taisteluhalua, oululaisittain sanottuna kiimaa, taistella kynsin hampain mestaruudesta. Entä ovatko Lauri Marjamäen ajatukset liikaa jo tulevassa maajoukkuepestissä?
2. HIFK - joko vihdoin potentiaali konkretisoituu?
Lyödäänpä nyt faktat pöytään. Erityisesti Jokerien lähdön jälkeen IFK on ainoa joukkue jolla olisi pysyvästi brändiä, vetovoimaa, suhteita ja ennen kaikkea resursseja haastaa Kärppien dynastia-asema suomalaisessa jääkiekossa. Siinä missä Kärppien mitalisaldo 2000-luvulta näyttää 6-2-1, on IFK:n vastaava 1-0-1. Niillä resursseilla mitä IFK:lla on käytössä voidaan puhua perustellusti aikansa suurimmasta alisuorittajasta. Onko syynä sitten heikko seurajohtaminen, IFK-brändin, eli Hagmanin, Riihirannan, Murron, Lehtosen ja Ariman, asettamat paineet, eikö pää kestä median ja vaativan kotiyleisön asettamia vaateita vai häikäisevätkö stadin kirkkaat valot liikaa? Kenties vikaa on näissä kaikissa.
Antti Törmänen on kuitenkin valmentaja joka voi tämän kierteen katkaista. Törmäsen IFK väläytteli jo viime kaudella potentiaaliaan mutta nuori joukkue ei pystynyt tasaiseen suorittamiseen vaan tie nousi pystyyn Tapparaa vastaan. IFK:lla on kaikki eväät nyt mennä pidemmälle, sillä vaihtuvuus joukkueessa oli pientä, heikointa osa-aluetta eli puolustusta on vahvistettu ja nuori joukkue on nyt vuoden vanhempi.
Joonas Järvinen, Daniel Grillfors ja Matt Generous pitävät huolta että maalille ei ilman mustelmia mennä ja Yohann Auvitu ja Tommi Taimi tuovat kosolti kiekollista taitoa. Kapteenin tehtäviä hoitaa nyt joukkueen nestori Arttu Luttinen joka pelasi todella hyvän kauden ja haluaa nousta uudelle tasolle. Tomas Zaborsky ja Juuso Puustinen janoavat lisää maaleja sekä Corey Elkins tuo paljon kiekollista taitoa erityisesti ylivoimaan. Maalilla vallitsee kilpailutilanne Kevin Lankisen ja Ville Husson välillä. Ilves-faneja varmasti kiinnostavat myös Roope Hintzin otteet, korvaako tämä superlupaus Nikolai Goldobinin paikkaa vai onko HIFK liian vaativa ympäristö?
Antti Törmäselle on annettu nyt sellaiset pelimerkit että menestystä voi ja pitää odottaa ja jos tästä(kin) on tuloksena vain kallis floppi niin valmennusura voi ottaa rajua takapakkia.
3. Tappara - Tapolan tulikoe, vol.2
Tappara panosti kolmena kautena merkittävästi joukkueensa rakentamiseen ja tuloksena katkeransuloisesti kolme finaalipaikkaa ja kolme hopeaa, kaksi jopa pienimmällä mahdollisella marginaalilla. Täksi kaudeksi pelaajabudjettia laskettiin, mutta kyllä Tapparan hankinnat osoittavat että ensi kauden teema ei ole vain nuolla finaalitappioden aiheuttamia haavoja vaikka menetykset kovia olivatkin (Metsola, Jormakka, Palola, Marjamäki, Green ja Malinen). Liigan paras maalivahti korvattiin Kärppien mestarivahti Tomi Karhusella ja hyökkäyksen kärkeen otettiin maailmanmestari Jani Lajunen sekä Ässien mestaruudessa isossa roolissa ollut Veli-Matti Savinainen. Tähän päälle vielä kovalla tasolla pelaava Kristian Kuusela ja superlupaus Patrik Laine niin voidaan puhua varsin tulivoimaisesta joukkueesta. Puolustus taas on perustapparalaisittain iso mutta kankee. Ainoa uusi tulija on Norjan liigasta Nick Plastino, muuten paketti on pysynyt lähes muuttumattomana. On mahdollista myös että joukkuetta vielä vahvistetaan mikäli Pasi Puistolalle löydetään uusi seura.
Isoin kysymysmerkki onkin penkin takana. Viime kaudella Jussi Tapola voitti paljon antamalla periksi. Jukka Rautakorven autoritäärinen haamu oli liian suuri ja Tapolan auktoriteetti ei riittänyt tuomaan tarpeeksi uskottavuutta. Niinpä Tapola antoi vallan päättää pelillisistä asioista pelaajille itselleen ja tulosta alkoi tulla. Enää Tapolalla ei ole tätä korttia käytettävissään vaan tämän on luotava oma nahkansa valmentajana ja löydettävä kadoksissa ollut auktoriteettinsä. Jos peli alkaa tökkiä ja joukkue ei osta Tapolan peli-ideologiaa, voi Tapolan paikka olla kyseenalainen.
4. JYP - Pärjääkö ilman Perriniä?
Kulutusjuhlat ovat tältä erää Jyväskylässä ohi ja Jyväskylässä alkaa uusi aika jälkeen kuningas Eric XI:n. Tämän ei kuitenkaan pidä antaa hämmentää sillä ei Perrin yksin ole JYP:n menestyksestä vastannut vaan sen takana on ollut yhtenäinen joukkue ja laadukas pelaajamateriaali ja erityisesti toimiva pystysuunnan kiekko jonka toteuttamisessa JYP on ollut yksi sarjan parhaita.
Tuomas Tarkki kantaa edelleen ykköstorjujan vastuuta. Puolustuksesta pisteitä voidaan odottaa erityisesti Mikko Luomalta ja Valtteri Kemiläinen on murtautumassa kohti liigan kärkeä. Jättiläismäinen Nolan Yonkman taas pitää huolta että maalin edusta on kovin ikävä paikka.
Hyökkäyksessä on paljon potentiaalia ilman Perriniäkin, ratkaisuihin pystyvät mm. Jani Tuppuraiselta, Darryl Boycelta ja Tuomas Pihlmanilta ja myös Janne Tavi SaiPasta on hankittu tuloksentekijäksi.
JYP:ssa on edelleen potentiaalia, mutta isompi kysymys on, pystytäänkö Perrinin jättämää aukkoa johtajuudessa paikkaamaan samalla tavalla, koska tämä oli/on niin poikkeuksellisen hyvä johtaja ja esimerkki niin kentällä kuin kopissakin.
5. Lukko - Menikö Risto Dufvan juna jo?
Kolmena peräkkäisenä vuotena välieriin edennyt joukkue on vedenjakajalla. Eteenpäin pitäisi mennä, mutta mistä löytyisi vielä uusi vaihde hakemaan menestystä? Lukon materiaali on toki laadukas ja pelaajarunko on pitkään ollut yhdessä, mutta onko Risto Dufvan jo naama jo liian kulunut. Dufva aloittaa Raumalla jo neljännen kautensa ja hänen vaativa tyylinsä voi olla joillekin pelaajille liian kuluttava.
Ryan Zapolskilla on tällä kaudella jo ihan oikea haastaja kun Ässien huippulupaus Rasmus Rinne kärkkyy ykköstorjujan paikkaa. Janne Niskala ja Ilkka Mikkola johtavat puolustusta. Harri Tikkasen jättämää aukkoa tuskin kuitenkaan Miika Koivistolla paikataan. Hyökkäyksessä ison vastuun kantaa jälleen Ville Vahalahti ja tulitukea antavat Janne Lahti, Aaron Gagnon sekä Toni Koivisto. Ilveksestä tullut Turo Asplund tuonee Dufvan pelikirjaan oivan lisän.
Vaikka Lukon materiaali kova onkin, on pieni epäilys siitä, uskooko joukkue oikeasti menestysmahdollisuuksiinsa. Viime kaudella olisi ollut niin hyvä mahdollisuus finaaleihin edetä että parempaa tuskin enää tulee. Entä millaiset jäähyväiset Dufva haluaa Raumalle jättää?
Jatkuu
