Kirjoittelenpa taas oman näkemykseni joukkueista ja järjestyksestä
1. Kärpät - Älä korjaa sellaista mikä ei ole rikki
Yhtä Veini Vehviläisen lipsautusta lukuunottamatta Kärppien kausi oli täydellinen. Valitettavasti se lipsautus sitten maalasi pienen mutta tarvittavan eron mestarin ja hopean välille. Mutta isossa kuvassa Kärpillä ei ole mitään hätää eikä hävettävää. Runkosarjassa se oli ylivoimainen ja pisti ennätyksiä uusiksi. Kaksi menestyksentäyteistä vuotta verotti kokoonpanoa kuitenkin että joukkue on jonkin verran uudistunut joka voi näkyä pienenä pelin hakemisena alkukaudesta.
Veini Vehviläinen suuntasi NHL-unelman perään ja nyt pitäisi sitten Patrik Rybarin pitää Kärppiä pystyssä silloin kun muu joukkue ei ole parhaimmillaan. Takana kärkkyy Justus Annunen, joka on esittänyt jo lupaavia otteita. Puolustuksessa kantaa nyt Kivihalmeen, Hakanpään ja Ohtamaan poistuttua suurinta taakkaa Shaun Heshka ja tulitukea antavat Jakub Krecjic, Aleksi Mäkelä ja Taneli Ronkainen.
Hyökkäyksessä on tulivoimaa niin paljon että 200 tehtyä maalia voi hyvinkin rikkoontua vaikka Ville Leskinen onkin poistunut riveistä. Kärpissä on aina uskottu oululaisuuteen, nostamalla omia rohkeasti kokoonpanoon sekä kotiuttamalla omia kasvatteja. Nyt on sitten kotiinpaluun tehneet maailmaa nähtyään Janne Pesonen ja Jussi Jokinen. Ja sitten vielä kuin taivaan lahjana putosi syliin liigan mielenkiintoisin pelaaja Jesse Puljujärvi joka takaa että Kärpät kiinnostaa joka paikkakunnalla. "Pulju" on vaikean tilanteen edessä koska nyt on pelkästään todistettavaa, mutta jos jossain takapakkia ottanut ura voidaan korjata niin Kärpissä. Lisäksi 40 pisteen tuntumaan yltävää kautta voidaan odottaa Radek Koblizekilta ja Michal Kristofilta ja monessa joukkueessa myös maailmanmestari Juho Lammikko olisi ykkösketjun pelaaja.
Ja jos missään vaiheessa kentällä tai kopissa esiintyy minkäänlaista löysäilyä, itsekkyyttä tai välinpitämättömyyttä, pitävät Lasse Kukkonen ja Mika Pyörälä pienen puheen siitä mitä Kärppien koppiin astumisen ja paidan päälle vetämisen tulee pelaajalle merkitä. Jos joku tuohon syyllistyy kuuntelee hän sitä korvat luimussa ja korjaa huonon esityksen välittömästi.
Kärppien pullat ovat hyvin uunissa. Kai Suikkasen johdolla otettu harha-askel on muisto vain ja Mikko Mannerin pelipaikattomuutta, nopeutta ja viisikolla hyökkäämistä korostava pelitapa tuottaa joka peliin riittävän määrän maalipaikkoja. Oulussa on löydetty toimiva konsepti siihen miten mestaruuksia voitetaan: Mannerin ideologian mukaan Kärppien pukukopin on oltava paras paikka maailmassa, Harri Aho vaatii että pelaajista huolehditaan kaukalossa ja sen ulkopuolella niin että nämä saavat keskittyä vain jääkiekkoon ja Teemu Virkkusen johtama toimisto takoo kovaa taloudellista tulosta. Fasiliteetit ovat Oulussa niin hyvässä kunnossa, ettei kannata eikä ole mitään syytä ilmoittaa että tavoite ei ole enempää eikä vähempää kuin Suomen mestaruus.
2. Ilves - Onko Tampereella uusi isäntä?
Syksyllä 2016 oli Tampereen legendaarinen Ilves viimeistä iskua vaille vainaa. Vincent Manngardin epäselvä ja poukkoileva johtaminen ja surkea mutta ylimielinen taloudenpito oli näivettänyt seuran liigan häpeäpilkuksi ja murheenkryyniksi ja pelaajistoonkin haalittiin lähinnä entisiä liigatähtiä ja junioreita tekemään miesten hommia. Tuosta omistajanvaihdoksesta on nyt vähän yli kaksi vuotta, mutta on enää vain nimi oikeastaan jäljellä, niin totaalinen on muutos Ilveksessä ollut.
Ilves on rakentanut uutta tulemistaan alkutekijöistä mutta maltillisesti. Pelaajabudjetti ei vieläkään anna mahdollisuuksia kilpailla Kärppien tai HIFK:n kanssa, mutta sen Ilves korvaa nykyään nuoruudella ja innolla. Vaatimustasoa on kopissa, kaukalossa ja toimistossa nostettu niin että Ilves merkitsee nykyään työtä mutta mahdollisuutta edetä uralla.
Ilves sai pidettyä juuri ne pelaajat jotka halusi: MVP Eemeli Suomea ei viety muualle, Teemu Rautiainen päätti jäädä kotiin ja puolustuksen luottomies Niko Peltola kirjoitti jatkon. Epävarmaa on vielä Arttu Ruotsalaisen tilanne, mutta ilman häntäkin on Teemu Lepauksen, Robert Leinon ja Jasse Ikosen hyökkäys tarpeeksi laadukas. Ja takana kärkkyvät isoa roolia kokoonpanossa Matias Maccelli, Antti Saarela ja Eetu Päkkilä.
Kahdella kaudella Ilves on tehnyt maaleja liigan kärkiporukoiden tahtiin, mutta samalla päästänyt niitä liikaa kärkkyäkseen kärkipaikkoja. Nyt puolustusta on tietoisesti vahvistettu Kalle Maalahdella ja Aleksi Elorinteellä Jarkko Parikan, Peltolan ja Oskari Laaksosen seuraksi. Lisäksi NHL:n portteja kolkutteleva Lassi Thomson saa paikan näyttää joko siivet kantavat miesten peleissä.
Lukas Dostal pelasi viime kaudella itsensä agenttien tietoisuuteen ja fanien sydämiin ja uutta nousua hakeva Ville Kolppanen antaa tulitukea ja pitää huolta että kopin pitää tarttua jos peliaikaa haluaa. Nuoruus näkyy myös siinä, että harjoituspelien perusteella Ilves on liigan nopeimpia joukkueita, joita vastaan ei kannata epäröidä kiekollista ratkaisua tai antaa ohituskaistaa, siinä on nopeasti pakki pujottelukeppinä.
Voisiko Ilves tehdä täydellisen nousun liigan surkimuksesta tähtikastiin? Ainakaan mitään syytä ei ole näköpiirissä miksi se ei niin voisi tehdä.
3. HIFK - joko Stadin kingit kruunataan?
"Turbulenssin aika on ohi" julisti Tom Nybondas kesällä 2015 Antti Törmäsen päävalmentajapestin myötä. No ei ihan nappiin mennyt: ensiksi sai lähteä Törmänen, sitten itse Nybondas ja lopuksi vielä Törmäsen tilalle otettu Ari-Pekka Selin. Mutta Jarno Pikkaraisen ottaminen valmentajan paikalle tuntui sittenkin rauhoittavan tilannetta ja Pikkarainen osasi myydä pelin ja ajatuksensa pelaajille.
HPK:n mestarijoukkueesta HIFK
on siirtyneet Otto Paajanen ja Teemu Turunen ovat isossa roolissa: ei pelkästään siksi että ovat tuotu Stadiin tuloksen tekijöiksi, vaan myös koska tietävät mitä mestaruuden voittaminen vaatii ja että nämä omalta osaltaan tuulettavat edarimeiningistä kärsinyttä koppia. Frans Tuohimaa löi itsensä läpi SaiPassa, mutta sukunimi velvoittaa pistämään parasta pöytään. Anton Lundell on tuleva tähti, joka haluaa voittaa mestaruuden HIFK:ssa isänsä tavoin ja Jere Sallinen on maailmanmestarina myös mielenkiintoinen pelaaja. Iikka Kangasniemen kausi meni osittain piloille, mutta 22 maalia vajaalla kaudella on kohtuullinen suoritus. Kapteeni Petrellin tähti alkaa olemaan hiipumaan päin, mutta edelleen kaikki annetaan kentälle ja Micke-Max Åstenin panos on juuri sitä mitä tuollaiselta pelaajalta vaaditaan: omat rakastavat ja vastustajat vihaavat. Puolustuksessa on Joonas Lyytisellä ja Mikko Kousalla tiedossa isoja minuutteja ja Johan Motin pelaa eleetöntä mutta usein virheetöntä peliä.
Turbulenssia on olllut paljon ja peliesitykset vaihdelleet ääripäästä toiseen HIFK:ssa mutta silti joukkue edennyt välieriin neljänä keväänä peräkkäin, joten voidaan puhua jo liigan kestomenestyjästä. Nyt pitäisi vain enää tekeminen vakauttaa.