Nyt kun tämä kausi alkaa olla taputeltu, niin muutama sananen tästä 19-vuotiaasta ihmepojasta, joka reilu vuosi sitten saapui hurmaamaan meidät kaikki.
Sarjan kolmanneksi paras torjuntaprosentti (92,76%) ja toiseksi paras päästettyjen maalien keskiarvo (1,78). Voittoprosentti puolestaan... Sarjan paras (73,17%). Iso syy sille, miksi Ilves oli tällä kaudella siellä missä oli. Myös kaukalon ulkopuolella todella sympaattinen kaveri.
Kuten edelläkin monesti todettu: Liigan paras maalivahti, joka olisi voinut viedä joukkueen päätyyn asti tällä kaudella.
Valtava ikävä tulee. Tsemppiä Pohjois-Amerikan valloitukseen!
"Dostal, Lukas Dostal!"
Hieno viesti ja vaikka pelkät tilastot eivät tämän upean pelaajan ja persoonan huikeutta kerrokaan niin mainittakoon, että torjuntaprosenteissa tuo pyöristetty 92,8 on Ilveksen historian kovin lukema erään Savonlinnassa syntyneen NHL-veskarin kanssa. Päästettyjen maalien keskiarvo on ainakin 2000-luvulla pelanneiden Ilves-vahtien pienin. Voittoprosentti on liigan tämän kauden maalivahdeista isoin, kova suoritus huomioiden, että ainoastaan Haukeland ja Rajaniemi kellottivat Dostyä isommat minuutit. Näissä tilastoissa on siis huomioitu maalivahdit, jotka ovat pelanneet vähintään kolmanneksen runkosarjasta.
Koko Ilves-uran aikana tuli tilastollisesti ainoastaan yksi heikompi kolmen ottelun jakso, jolloin Lukasin torjuntaprosentti oli jokaisessa pelissä alle 90. Kyse on siis tämän kauden ensimmäisestä kolmesta pelistä, joissa torjunta% oli 84,6. Tuon jälkeen, eli Jouko Myrrän päävalmentaman Ilveksen kanssa Lukas on vetikin sitten loput 40 peliä vaatimattomalla 93,3 prosentilla.
Pahimmillaan Lukas päästi yhdessä pelissä neljä maalia, runkosarjassa tuollainen tapahtui kokonaista 2 kertaa 53 ottelun aikana. Nuokaan hassut poikkeukset eivät muistaakseni edes menneet Dostyn piikkiin eikä noissa ollut mitenkään tarvetta ottaa molaria vaihtoon.
Oli myös vakuuttavaa nähdä miten viileästi Dosty palasi tolppien väliin Tsekiltä täysin penkin alle menneen kotiturnauksen jälkeen, missä Dostalin kohdalla kyse oli valitettavasti sairastelusta. Voi vaan kuvitella miten paljon odotuksia tuohon turnaukseen oli asetettu ja miten negatiivinen vaikutus tuollaisella kokemuksella voisi olla, mutta Lukas palasi heti takaisin aivan kun mitään ei olisi sattunut.
Kauniissa 13 kuukautta sitten alkaneessa tarinassa on vain yksi särö ja se on se, että Dostyn viimeinen mahaslaidi Ilves-paita päällä ei tapahtunut mitali kaulassa voitetun pelin jälkeen. Hyvin pienenä henkilökohtaisena lohtuna minä ja 5000 muuta pääsimme osoittamaan suosiota Dostalille paikanpäällä viimeisessä ottelussa voitetun pelin jälkeen, olisi ollut entistäkin karseampaa jos vaikka Jukurit-pelin kaltainen mahalasku olisi jäänyt viimeiseksi kohtaamiseksi. Yksittäisiin pelaajiin liittyvissä muistoissa tuon kaltaiset hetket Dostalin kanssa noiden voitettujen pelien jälkeen nousee ainakin itselleni lähelle sitä, mitä Raipen kanssa koettiin keväällä 2008. Pari vuotta sitten olisi ollut vaikea kuvitella kokevansa samanlaisia fanipoika fiiliksiä vielä jonkun pelaajan kanssa. Onneksi Dosty todisti luuloni vääriksi.
Kiitos Lukas ja kiitos kaikille niille ihmisille, jotka Dostyn hoitivat tänne ensimmäisellä kerralla ja ennen kaikkea siitä että tämä upeus saatiin tänne vielä takaisin melkein kokonaiseksi kaudeksi!
