MA 27.4.2026 | Ilves - Tappara | 6. Välierä

[Pöllö]

Nukutun yön jälkeen olen entistä varmempi siinä, että henkisellä puolella tämä hävittiin.

Ei siinä, että oli ulkomaalaisia paljon pelaamassa. Vaan, että viime kaudelta poistui iso määrä johtajuutta jota Tillu ei paikannut ja kukaan ei noussut joukkueen sisällä johtavaan rooliin.

Nättisen säälivalinta kapteeniksi oli lähtökohtaisesti jo virhe ja lisäksi C kiersi paidasta toiseen. Jos kopissa on kivaa niin silloin tietty kaikki sujuu ja onnistuu. Mutta sitten kun on kova paikka, niin tarvitaan niitä muutamaa äijää valmennuksen lisäksi, jotka saa porukkaa syttymään, uskomaan ja luottamaan tekemiseen. Nyt nähtiin monessakin pelissä joukkue joka ei syttynyt, uskonut saati luottanut vaan oli todella alistuva. Sen vuoksi tulos on tämä.

 

[TaikuriLuttinen]

Nukutun yön jälkeen olen entistä varmempi siinä, että henkisellä puolella tämä hävittiin.

Näinhän se oli, Niemeläkin sen epäsuorasta tässä toteaa: "Yksittäinen pelaaja saa joukkueen mukaansa vahvoilla suorituksilla. Jos pitkään kukaan ei pysty tekemään yksittäisiä hyviä suorituksia, kollektiivi ei lähde mukaan.".

Nyt ei lopulta ollut eemeleitä jotka ottaa joukkueen reppuselkään tiukassa tilanteessa.

Tappara teki ratkaisevan täyskäännöksen, joka tuhosi Ilveksen – Tommi Niemelä: ”Se oli turmion tie”

Päävalmentaja Tommi Niemelä kehui Ilveksen olevan seurana erinomaisessa tilanteessa.

www.aamulehti.fi

 

[Rautakorven haamu]

Se oli sitten sellainen peli ja sarja. Mietin pitkään sopivaa sanaa kuvaamaan sarjaa ja se löytyikin.

Vuoristorata.

Monessa sarjan ja erityisesti tässä viimeisessä ottelussa pelin hallinta vaihteli aivan laidasta laitaan. Välillä Ilves dominoi täysin ja Tappara oli hiirulaisena nurkassa, toisessa pelissä taas roolit olivat päinvastoin. Osassa otteluissa momentum-käydä vaihteli aivan ylhäältä ihan alas myös pelin sisällä. Ainoastaan viides peli oli alusta loppuun tasainen. Kiekkokansa sai sarjasta ainakin sitä kuuluisaa viihdettä koko rahan edestä.

Sarjan ratkaisi varmaankin se, että Tapparalla oli tätä hyvää aikaa hiukan enemmän. Ei tässä fyysinen kunto loppunut kummaltakaan eikä poissaolot ratkaisseet otteluita. Pomput menivät tasaisesti, eikä huonon tuomaripelin taaksekaan voi mennä. Ero tuli mentaalipuolella. Tämä jatkuva vuoristorata kertoi siitä, että hyvä itseluottamus ja onnistumisten luoma voima kantoivat pitkälle. Virheiden ja tappioiden pelkääminen taas johti niihin virheisiin ja tappioihin. Ilveksellä olisi ollut mahdollisuus ratkaista sarja kolmannessa ottelussa, mutta toisen ottelun kaltaista totaalista voitonkiimaa ei näkynyt. Aiemmissa peleissä kauheassa henkisessä lukossa ollut Tappara sen sijaan halusi voittaa ja sai nämä lukot avaavat avausmaalit heti ensimmäiseen erään.

Henkisellä puolella avausmaalit olivat otteluiden kulmakiviä. Viisi ensimmäistä peliä meni avausmaalin tekijälle, ainoastaan viimeisessä tuli tappiolla ollut joukkue lopulta ohi.

Ilveksellä oli hyvä joukkue, taitoa oli, halua oli, mutta sitten se Niemelänkin mainitsema henkinen tila jäi liian vajaaksi.