Eilen Kanada oli selvästi parempi, ei kahta sanaa. Heidän pelisuunnitelmansa oli erittäin nöyrä ja kaikki
energia ja teot sekä siis pelitapa oli kohdistettu oikeisiin asioihin: tiivis puolustuspelaaminen pelin alla, ylipäätänsä tiivis koko kaukalon alueen viisikkopelaaminen, armoton joukkuetta palveleva yhteistyön jääkiekko ja vielä erinomaisesti organisoitu alivoimapeli.
Kanada ei siis itse lähtenyt lainkaan hulluttelmaan Suomea vastaan, vaan oli todella hyvin tutkinut Suomen pelaamisen ja iski ongelmiin (etenkin epätiivis viisikkopelaaminen ja kehno veska) kuitenkn täysin omalla pelillänsä - omilla ehdoillansa. Sehän oli oikeastaa helppoa Kanadalle. Lehtosen "Ika" tämän summasi hyvin can - ottelun 1.erätauolla Ylen urkkaruudussa "punanaaman" haastiksessa. Huh, onneksi Ika ei aina käytä typerää ylimielistä "jazz" - lakkiansa.
Suomen peli meni pakottamiseksi maalintekoalueen ulkopuolella ja mm. useampi vaihto venyi aivan liian pitkäksi. Suomen pelissä oli vain kohtalaisesti pelin pyytämiä rytmejä. Kanada kontrasi Suomen usein jopa rallattelevaa liian pitkien yksilökuljetuksien pelaamista. Nimenomaan Suomi suorastaan hullutteli levottomasti pitkin kaukaloa ja suun päänä paahtoi kentän päästä päähän ja näin rikkoi tiiviin pelaamisensa.
Suomen pelistä huokui epäjärjestys. Se oli rakenteeltaan löysää vaikka sinänsä yrittämisen taso oli jopa
raivokasta.
Ikävä kyllä, Suomen pelistä oli kadonnut (koko kisojen suhteen) se voittoja ennen tuonut äärinöyrä yhteistyönjääkiekko ja tiivis viisikkopelaaminen. Suomen viisikkopelaamisessa kentälliset rupesivat repeämään pahasti koko kaukalon alueelle ja se loi tilaa nyt myös Kanadalle, joka iski surutta paikoista.
Ja kaiken lisäksi, can - veska pesi täysin luonnonlapsimaisen Larmin, mikä ei ollut yllätys.
Suomen ongelma ei ollut hyökkäyksiin lähtö omasta päästä ja tai oman pään puolustuspeli. Vaikka näin oli odotusarvot mitä medioita seurasi. Päinvastoin, Suomi sai ihan hyvin kiekoteltua paineen alta ja niin sen pitikin mennä. Tosin, Kanada ehkä ovelasti antoi tähän hieman tilaa ja aikaa, mutta olematta mitenkään passiivinen. Suomi lopulta ajautui tosiaan rallattelemaan hyökkäämisessä ja sitä kautta myös keskialueen puolustuspelaamisessa. Suomen peli oikeastaan hajosi palasiksi ja sitä "marinoi" sooloileva kiekonpitäminen yksittästen pelaajien toimesta.
Väitän, että Suomen viisiikopelaaminen kangerteli koko kisojen ajan ja se näkyi ilmiselvästi kovissa peleissä, eli usa, swe ja can - peleissä. Etenkin Rantasen ketju ei toiminut lainkaan ja Rantanen rupesi pitämään itse kiekkoa ja näin yliyrittämään. Ja sitä kautta selvästi turhautui. En tiedä oliko se vain itsekästä ja kuritonta, mutta hyödyntöntä aivan varmasti. Rantanen, Manninen ja Hartikainen ei toiminut yhteistyönä lainkaan, syöttöketjut olivat mitättömiä ja usein yksi piti kiekkoa ja kaksi katseli ja tai jäi osattomaksi. Siis tämän viisikon peli oli käytännössä aivan sekaisin ! Ja ne vaihdot usein överin mittaisia.
Onpa tainut ennenkin Jalosen aikana joukkue olla vastaavasti ikään kuin kuriton, levoton ja epätasainen ryhmä. Tosin siitä onkin jo aikaa. Silloinkin joukkueessa oli eräällä tavalla kahden kerroksen väkeä, jossa NHL-jepet eivät täysin pelanneet tyypillistä Jalosen peliä, vaan heidän omaa P-Amerikan pelaamista. Mistä tämä on johtunut, niin se on mielenkiintoista. Eikö Jalosella ja hänen esikunnalla kuitenkaan riitä karakteeri pistää koko joukkue samalle viivalle pelitapapelaamisessa ?
Vielä pelaajista. Kaapo "poju" oli kuin jokin hemmoteltu "kikkapoika", siis sellainen "brat, joka lähinnä onanoi kiekkoa. NHL-jäbistä parhaiten pärjäsivät erinomainen jokapelitilanteen melkojärkevästi pelannut Määttä, pelitapanöyrä "uusrouhea" entinen maalitykki Armia ja ehkä eräänlaista uutta tulemistaan tekevä "hieman kuin isänsä" Kapanen. Siis huolimatta "gigolo" - imagostansa. Kapsun hienot tilaa repineet suunnanmuutokset , monsterimainen suoraluistelu sekä välttävä peliäly voivat tehdä Kapasesta vielä aika hyvän roolipelaajan "änärissä", kunhan pääsee pelaamaan sopivaan kentällliseen reilulla peliajalla.
En voi olla juurikaan vahingoniloinen joukkueelle ja sen pelaajille. Sen sijaan lyttään kisojen järjestäjän.
Mikä vastenmielinen sikamaisen ahnea pa*kasakki. Lippujen hinnat täysin pimeät ja toki näin se oli myös viimevuonna ja jo pitempäänkin. Koko ajan tämä toki menee rumempaan suuntaan. Sitten vielä IIHF - mätäväen sensurisäännöt jään kommentoinnista ja sitä kautta kehitetty vääristelevä propaganda. Siis kyseessä on käytännössä B-maajoukkkueiden vale - mm-kisat, joissa on vain pieni osa huippupelaajista !
Liian jokavuotiset mm-kisat ovat kuin jotkut jääkiekon Jukolan viestit, siis silkka lajifestivaali, jossa on paljon osallistujia ja todellisuudessa melko vähän laatua.
EDIT: korjattu typoja