Maajoukkue

Rahapotti on jo jaossa liitolle, siksihän tätä pelataan. Nykymuodossa peleissä ei ole mitään panosta.
On kuitenkin muistettava, että nämä turnaukset ovat joukkueen ja pelitavan testaamista varten ja siihen systeemiin ei välttämättä sovi liian suuret panokset sijoitusten suhteen.
 
Ahokas on kaikkea muuta kuin valmis aikuisten maajoukkueen valmennustehtäviin. Hän selvisi U20-kisoista juuri ja juuri kuivin jaloin muutamien yksilöiden ansiosta. Näyttöjen perusteella hän ei ole osoittanut pystyvänsä pelitavalliseen johtajuuteen tai henkiseen valmennukseen, vaan on ollut enemmänkin vanhoihin kaavoihinsa jämähtänyt ja luonut tietynlaisen suosikkijärjestelmän, jolloin joukkueeseen on ollut äärimmäisen vaikea päästä ilman aiempaa historiaa näytöistä huolimatta.
 
Kummasti vaan Vainionpääkin joukkueeseen pääsi ilman maajoukkuekokemusta.

Mm. Koivula oli diasporassa monta vuotta. Vainionpään onni oli se, että Vesalainen kieltäytyi ja Kotkaniemi nauttii isoista valoista.
 
Viimeksi muokattu:
Mielenkiinnosta kysyn, ketä nämä yksilöt ovat?

Erityisesti Luukkonen ja Talvitie. Eipä tuo peli ollut missään vaiheessa mitään taktista juhlaa ja erikoistilannepelaaminen ihan hirveää, mutta Kanadaa vastaan saatiin kuitenkin mm. Tolvasen kovan työmoraalin kautta onneakin mukaan.

Voitto on toki voitto, mutta viime vuoden superjoukkueen totaalisukeltaminen kummittelee edelleen mielessä.
 
Mm. Koivula oli diasporassa monta vuotta. Vainionpään onni oli se, että Vesalainen kieltäytyi ja Kotkaniemi nauttii isoista valoista.

Vainionpään onni saattoi olla myös se, että nuorukaisen päivittäistä työteko on seurattu hyvin läheltä Olli Salon muodossa. Lisäksi Ahokkaan vaakakupissa saattaa pelaajavalinnoissa painaa pelaaminen miehiä vastaan (kaksinkamppailuvoima) ja toisaalta myös roolitus.
 
Ihan mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon U20-maajoukkueessa näkyy se oppi, jota Helminen on kakkoskoutsina ammentanut. Sillä tyylillä, jolla Helmisen Ilves pelasi, ei nykyään pärjää mikään joukkue.

Raimo Helminen palaa Nuorten Leijonien päävalmentajaksi

Sillä tyylillä (toki U20 pelasi eri tavalla kuin Helmisen Ilves, mutta kuitenkin) oltiin toki suhteellisen heikolla pakistolla ja viime vuosia nimettömämmällä hyökkäyksellä varausnumerot ym. huomioiden Aittokallion purun tai Granlundin onnistuneen rankkarin päässä finaalipaikasta. Lyhyessä turnauksessa korostuvat muutkin seikat kuin vain pelitapa, mikä on nähty esim. viime vuonna. Rautakorven nippu oli yksi parhaista ikinä ja niin vain saatiin yksilöt (kuten Heiskanen) pelaamaan kuin peurat ajovaloissa.

Raipen vahvuuksia on ainakin tähän asti ollut tietynlainen vapautuneen henkisen tilan luominen joukkueeseen ja sitä kautta itsensä likoon laittaminen. Se on yhtä arvokas elementti kuin taktiikka ja turnauksissa usein jopa tärkein osa-alue. Uskon, että myös pelitavallinen ymmärrys on kehittynyt merkittävästi useamman KHL-vuoden ja Marjamäen U20-apulaisvalmentajapestin aikana.
 
Viimeksi muokattu:
Rautakorven nippu oli yksi parhaista ikinä ja niin vain saatiin yksilöt (kuten Heiskanen) pelaamaan kuin peurat ajovaloissa.
Rautakorven päävalmentajakaudella ongelmana oli se, että nuoret, kunnianhimoiset huippulupaukset halusivat pelata vaistoillaan selkäydinkiekkoa pohjoisamerikkalaiseen tyyliin eivätkä hyväksyneet Rautakorven systemejä. Ahokas tarjosi pojille sitä, mitä nämä halusivat, ja lopputulos tiedetään.
 
Rautakorven päävalmentajakaudella ongelmana oli se, että nuoret, kunnianhimoiset huippulupaukset halusivat pelata vaistoillaan selkäydinkiekkoa pohjoisamerikkalaiseen tyyliin eivätkä hyväksyneet Rautakorven systemejä. Ahokas tarjosi pojille sitä, mitä nämä halusivat, ja lopputulos tiedetään.
Eikös se mennyt juuri toisinpäin eli Rautakorpi ei antanut poikien pelata vahvuuksillaan vaan lähti sitä trappi- ja hidaslähtökiekkoaan tuputtamaan pojille ja sehän ei muutenkaan toimi yhtään mm. pohjois-amerikkalaisia vastaan, varsinkaan nuoria vauhtikoneita.
 
Suomi pelasi Ahokkaan ekoissa U20 kisoissa pelaajien haluamaa selkäydinkiekkoa, tänä vuonna pelattiin kyllä MeidänPeliä. Sen nykyistä jaloslaista inkarnaatiota, jossa viisikko hyökkää rintamana, ja viivelähdöllä lähdetään jos hyökkäys näyttää alivoimaiselta. Tästä syystä monet U20 kisojen fanit moitti kisoja tylsiksi, kun menestyvimmät porukat pelas taktisesti hyvin hiottua kiekkoa (myös USA, joka pelaa joukkueena yhdessä aina useamman vuoden enndn kisoja). Tän vuoden U20 oli osoitus, että MeidänPelin ideat toimii myös kapeassa kaukalossa.

Rautakorpi sitä yritti myös, mutta ei luottanut pelaajien kykyyn pelata vaistoilla, vaan kuten hopeajukan tapa on, kahlitsi pelaajat muotteihin, joista ei lipsuta. Nuorille tämä ei oikein sopinut. Ja täntakia Rautakorpi voittaa niin usein hopeaa, se pieni ero joka syntyy luottamisen ja kontrollin välillä...

Raipen U20 pelasi aika koohoyuskiekkoa, jossa hukattiin mm Granlundin kyky rytmittää peliä.. nythän mies on ollut meidänpelin opissa vuosia, joten saas nähä
 
Eemeli painoi voittomaalin Tanskaa vastaan.
 
Ilveksen Saarela ja Hatakka valittiin U18-MM-kisoihin
 
Takaisin
Ylös