Maajoukkue
- Viestiketjun aloittaja hyppyri
- Alkaa
ifor74
Luottopelaaja
- Viestejä
- 3 680
Katselin ihan samaa, tuntuu liiaksi rakastavan kiekkoa.
Tietty itseluottamus on tapissa ja ehkä vähän heikompi vastus niin ymmärrettävää.
Kunhan terveenä takas niin itseä ei haittaa vaikka kisat eivät ihan odetetun mukaan sujuisi.
Juza
Vakiokokoonpanossa
- Viestejä
- 272
Jaa? Silti ollut toistaiseksi Annusen kanssa Suomen paras pelaaja. Kiekkoa voisi toki hieman enemmän jakaa.
Brooks
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 022
Nykyjääkiekossa pelaajia voidaan arvioida vain osana viisikkopeliä.
Jonkun mielestä Laaksonen voi olla kentän paras pelaaja, jos hän kiemurtelee kiekon kanssa omalta alueelta hyökkäyssinisen yli. Mutta jos muut tupsukorvat seisovat samaan aikaan siniviivalla, onko suoritus silloin ollut hyvä?
Maccellin otteet U20-kisoissa ovat toistaiseksi olleet juuri sellaisia: välillä näyttäviä, mutteivat palvele viisikkopeliä. Lisäksi Maccelli ajautuu usein soolojensa jälkeen staattiseen tilanteeseen, jossa hän joutuu tekemään huonon ratkaisun, josta vastustaja on päässyt vastahyökkäykseen.
Jonkun mielestä Laaksonen voi olla kentän paras pelaaja, jos hän kiemurtelee kiekon kanssa omalta alueelta hyökkäyssinisen yli. Mutta jos muut tupsukorvat seisovat samaan aikaan siniviivalla, onko suoritus silloin ollut hyvä?
Maccellin otteet U20-kisoissa ovat toistaiseksi olleet juuri sellaisia: välillä näyttäviä, mutteivat palvele viisikkopeliä. Lisäksi Maccelli ajautuu usein soolojensa jälkeen staattiseen tilanteeseen, jossa hän joutuu tekemään huonon ratkaisun, josta vastustaja on päässyt vastahyökkäykseen.
Soho
Tähtipelaaja
- Viestejä
- 20 597
Jep toki Rädyt haastaa hyvin tittelistä. On kyllä hieno kaksikko tuokin.
Luchs
Guest
En ole nähnyt Maccellin tämän päivän peliä, mutta vertaus Laaksoseen hämmästyttää.
Maccelli saisi yrittää ratkaista useammin, hakee syöttöä silloinkin kun oma onetimer saattaisi tehdä terää.
Maccelli saisi yrittää ratkaista useammin, hakee syöttöä silloinkin kun oma onetimer saattaisi tehdä terää.
sentteri
Luottopelaaja
- Viestejä
- 2 196
Eikö Pennanen ole vielä tarkempi versio Rautakorvesta?
Brooks
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 022
Raimo Helmistä on monelta taholta arvosteltu näkemyksistään, sellaisista, että "nuorten peleissä ei rytmitetä peliä ollenkaan yhtä paljon kuin aikuisten peleissä" ja että "muutenkin rytmittäminen on jäämässä vähemmälle ja vähemmälle", ja ihan aiheesta.
Samaan aikaan voi toki huvittuneena muistella, että etenkin toimittajat ja myös huomattava osa kiekkoväestä oli vielä vuosi sitten sitä mieltä, että suomalaisessakin jääkiekossa piti päästä eroon pelikirjoista ja valmentajavetoisuudesta, että peli piti "palauttaa pelaajille", että pelaajien piti pelata "omilla vahvuuksillaan" ja "vaistoillaan" pystysuunnan "selkäydinkiekkoa" ja että korkeimpana ihantena oli Pohjois-Amerikan yhdistetyn joukkueen esittämä peli viime World Cupissa.
U20-mestaruus ja vielä enemmän miesten maailmanmestaruus muuttivat äänen kellossa. Yhtäkkiä Meidän peli olikin jälleen kotimaisen pelaamisen keskiössä, ja viime syksynä esitettiin jo usealta taholta huolestumista siitä, että nuorten pelaajien yksilökeskeisyys uhkasi suomalaisen jääkiekon monivuotista kivijalkaa, yhteistyön jääkiekkoa.
Minä olen ollut vuosikaudet sitä mieltä, että jääkiekkoilussa on vasta raapaistu pintaa siltä osin, mitä pelaajille voidaan ja pitää opettaa. Se vanha Pohjois-Amerikasta juontava ajatus, että jääkiekko on "yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli", kannattaa viimeinkin unohtaa, ja ainakin Jääkiekkoliiton leipiin pestattavilta valmentajilta sitä sopisi vaatia. Mutta tämän vuoden kisoissa Suomen joukkueen tiimissä ei ole ensimmäistäkään pelitapavalmentajaa (mikä voi olla myös tietoinen valinta, jos on haluttu välttää tilanne, että joku apuvalmentaja alkaisi haastaa Raipea kesken projektin.)
Tämän päivän nopeavauhtisessa jääkiekossa pelaajat pääsevät toden teolla käyttämään vahvuuksiaan vasta sitten, kun viisikkopelissä on selkeät raamit, oikeanlainen rakenne ja riittävästi toisteisuutta. Jos pelaajat joutuvat tekemään koko ajan tilannekohtaisia ratkaisuja, he menettävät ne kullanarvoiset sekunnin kymmenesosat, joita tarvittaisiin oikein rytmitettyyn ja ajoitettuun kiekolliseen peliin. Jos pelaajien takaraivoon on syötetty tarvittavat ratkaisumallit eri tilanteisiin ja jos heillä on aina kiekon saadessaan selvillä se, miten kiekottomat pelaajat tulevat liikkumaan, vasta silloin pelaajien henkilökohtaiset ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa.
Samaan aikaan voi toki huvittuneena muistella, että etenkin toimittajat ja myös huomattava osa kiekkoväestä oli vielä vuosi sitten sitä mieltä, että suomalaisessakin jääkiekossa piti päästä eroon pelikirjoista ja valmentajavetoisuudesta, että peli piti "palauttaa pelaajille", että pelaajien piti pelata "omilla vahvuuksillaan" ja "vaistoillaan" pystysuunnan "selkäydinkiekkoa" ja että korkeimpana ihantena oli Pohjois-Amerikan yhdistetyn joukkueen esittämä peli viime World Cupissa.
U20-mestaruus ja vielä enemmän miesten maailmanmestaruus muuttivat äänen kellossa. Yhtäkkiä Meidän peli olikin jälleen kotimaisen pelaamisen keskiössä, ja viime syksynä esitettiin jo usealta taholta huolestumista siitä, että nuorten pelaajien yksilökeskeisyys uhkasi suomalaisen jääkiekon monivuotista kivijalkaa, yhteistyön jääkiekkoa.
Minä olen ollut vuosikaudet sitä mieltä, että jääkiekkoilussa on vasta raapaistu pintaa siltä osin, mitä pelaajille voidaan ja pitää opettaa. Se vanha Pohjois-Amerikasta juontava ajatus, että jääkiekko on "yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli", kannattaa viimeinkin unohtaa, ja ainakin Jääkiekkoliiton leipiin pestattavilta valmentajilta sitä sopisi vaatia. Mutta tämän vuoden kisoissa Suomen joukkueen tiimissä ei ole ensimmäistäkään pelitapavalmentajaa (mikä voi olla myös tietoinen valinta, jos on haluttu välttää tilanne, että joku apuvalmentaja alkaisi haastaa Raipea kesken projektin.)
Tämän päivän nopeavauhtisessa jääkiekossa pelaajat pääsevät toden teolla käyttämään vahvuuksiaan vasta sitten, kun viisikkopelissä on selkeät raamit, oikeanlainen rakenne ja riittävästi toisteisuutta. Jos pelaajat joutuvat tekemään koko ajan tilannekohtaisia ratkaisuja, he menettävät ne kullanarvoiset sekunnin kymmenesosat, joita tarvittaisiin oikein rytmitettyyn ja ajoitettuun kiekolliseen peliin. Jos pelaajien takaraivoon on syötetty tarvittavat ratkaisumallit eri tilanteisiin ja jos heillä on aina kiekon saadessaan selvillä se, miten kiekottomat pelaajat tulevat liikkumaan, vasta silloin pelaajien henkilökohtaiset ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa.
Kunto
Luottopelaaja
- Viestejä
- 1 607
Itse ei tule luettua Urheilulehteä, niin avaa tarkemmin, ketkä kuuluivat tuohon huomattavaan osaan kiekkoväestä noin vuosi sitten? Oliko tuossa huomattavassa joukossa paljonkin niitä, jotka kantavat päävastuuta Suomi-kiekon kehityksestä? Vai oliko ketään? Olisi hyvä tietää keneen kritiikkisi kohdistuu.
pelikirja
Luottopelaaja
- Viestejä
- 4 997
Brooksin tekstille voi lähinnä nauraa.Jos pelaajat joutuu tekee tilannekohtaisia ratkaisuja.Ainahan ne joutuu oli tilanne mikä hyvänsä.Pelitapa on sapluuna johon nojataan mutta mikään pelitapa ei toimi niin että se valmistais kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin.Itseasias hyvin harvoihin valmistaa.Suomen U20 pelityyli on pitkälti samaa kuin oli Raipen Ilves valmentajan aikana.Vieläkin kaikesta näkee että ei vaan ole valmentajana omimmillaan.Liian isot on saappaat.Varmasti apuvalmentajana ois paremmin sopiva.Arvostan Raipea erittäin paljon kyllä mutta tosiasiat ei siitä silti muutu.
Viimeksi muokattu:
Peikonjahtaaja
Vakiokokoonpanossa
- Viestejä
- 251
Eiköhän tämä pohjaudu niinkuin muillakin siihen Veikkaajan kauden aluslehden kanteen. Pari kautta sitten taisi olla. Siinähän käskettiin polttaa pelikirjat ja sahata fläppitaulut. Kenenkään valmentajan tai edes seuran johtoportaan en ole lukenut tai kuullut edes puolella sanalla kirjoittaneen/sanoneen näin. Myöskään liitosta ei ole omiin silmiin osunut mitään kritiikkia vaan päinvastoin. Itse en toimittajaa lue kiekkovaikuttajaksi. Taustallahan taisi olla Venäjän perseraiskaaminen MM-finaalissa Kanadan toimesta ja syksyn world cup. Nuorten jengi pelasi sinänsä mageeta lätkää, mutta ei taida onnistua ihan joka joukkueelta.
Toimittajat kirjoittelee mitä kirjoittelee. Me hierotaan sitten silmiä ja ihmetellään.
El Reino
Tähtipelaaja
- Viestejä
- 11 490
Eiköhän noissakin vanhoissa teksteissä tarkoitettu, ettei kukaan toivottavasti erehdy enää valitsemaan päävalmentajaksi sellaista henkilöä, joka ajaa yliampuvalla taktiikan painotuksella nuoret pelaajat lukkoon ja jotkut Heiskasen kaltaiset supertalentit osaksi massaa.
Nythän on varsin keskinkertaisella kokoonpanolla pelattu ihan kelvollisesti koviakin maita vastaan (track record 15-8), vaikka pelitapaa onkin aiheesta kritisoitu.
Yksilötason karkeita virheitä tulee liikaa etenkin "huippupakeillemme" Heinola, Thomson ja Honka. Typeriä jäähyjä (kuten Rädyn käsille huitominen) on otettu aivan liikaa, mikä kertoo kurittomuudesta.
Maccellista todettakoon, että hänhän näyttää Ruotsi-pelin jälkeen ottaneen johtavan pelinrakentajan roolin ja rakentaa syötöillään koko ajan maalipaikkoja. Laukauksia saisi tulla enemmän.
Saarelasta ei näytä olevan miksikään johtavaksi sentteriksi edes heikompia maita vastaan. Hän on esillä lähinnä epäonnistuneissa b-junnukikoissaan.
Nythän on varsin keskinkertaisella kokoonpanolla pelattu ihan kelvollisesti koviakin maita vastaan (track record 15-8), vaikka pelitapaa onkin aiheesta kritisoitu.
Yksilötason karkeita virheitä tulee liikaa etenkin "huippupakeillemme" Heinola, Thomson ja Honka. Typeriä jäähyjä (kuten Rädyn käsille huitominen) on otettu aivan liikaa, mikä kertoo kurittomuudesta.
Maccellista todettakoon, että hänhän näyttää Ruotsi-pelin jälkeen ottaneen johtavan pelinrakentajan roolin ja rakentaa syötöillään koko ajan maalipaikkoja. Laukauksia saisi tulla enemmän.
Saarelasta ei näytä olevan miksikään johtavaksi sentteriksi edes heikompia maita vastaan. Hän on esillä lähinnä epäonnistuneissa b-junnukikoissaan.
Viimeksi muokattu:
Robert ja Nollakulma
Luottopelaaja
- Viestejä
- 6 097
Saarelan ongelma on ettei pelikäsitys ole vielä hänen muiden ominaisuuksien tasolla. Yksinkertaistettuna Saarelalle iskee kiekon kanssa vauhtisokeus eikä tarvittaessa osaa rytmittää/hidastaa peliä.
Pok
Tähtipelaaja
- Viestejä
- 11 141
Ja sehän ei kuitenkaan päässyt edes alkulohkosta jatkoon.
Kunto
Luottopelaaja
- Viestejä
- 1 607
Siihen aikaan, kun itse valmensin ja kävin Liiton kursseilla, niin silloin ainakin painotettiin, luonnollisesti, valmentajan roolin merkitystä ja luotiin ilmapiiriä, jossa kannustettiin jakamaan tietoutta, oppimaan innovatiivisesti uutta jne... Vaikea olisi uskoa, että mm koulutuksissa, joka on suomalaisen kiekkovalmentamisen yksi peruskivistä ja jotka ovat kehittyneet valovuoden omista ajoistani, oltaisiin muutettu ajattelumallia siihen suuntaan, ettei valmentajan roolilla tai pelitavoilla olisikaan niin suurta merkitystä.
Pelitapa on keskiössä, mutta jääkiekko pelinä ja mm valmentaminen sisältää niin paljon muutakin. Itse havahduin aikoinani huomaamaan kuinka paljon enemmän vaaditaan tunnetilojen johtamista.
JYPin joukkueen hankinnoista vastannut tuttuni mainitsi yhdeksi heidän suurimmaksi muuttujaksi sen, että Tirkkonen sallii pelaajille epäonnistumisen. Tämä oli hänen näkemyksensä. Toki JYPin menestymiseen vaikuttaa kymmenet muutkin asiat, mutta hän ei nostanut framille mm sitä, että Nättiselle hankittiin hänelle nuorten maajoukkueesta tuttu Petrus Palmu aisapariksi.
Jukka Jalonen nosti esille ilmapiirin rakentamisen tärkeyden MM-kullan taustana. Toki pelitavallakin oli suuri merkityksensä. Vastustajien valmentajat ja heidän apulaisensa ovat pyrkineet opiskelemaan vastustajien pelitapoja mahdollisimman paljon ja tiiviissä turnauksessa tuon opin syventäminen on mahdollista. Kaikkeen ei kuitenkaan pystytä mätsäämään ja menestymiseen johtavia erottavia tekijöitä on muuallakin kuin pelitavoissa. Tuolloinkin valmentajan rooli pysyy tärkeänä.
Pelitapa on keskiössä, mutta jääkiekko pelinä ja mm valmentaminen sisältää niin paljon muutakin. Itse havahduin aikoinani huomaamaan kuinka paljon enemmän vaaditaan tunnetilojen johtamista.
JYPin joukkueen hankinnoista vastannut tuttuni mainitsi yhdeksi heidän suurimmaksi muuttujaksi sen, että Tirkkonen sallii pelaajille epäonnistumisen. Tämä oli hänen näkemyksensä. Toki JYPin menestymiseen vaikuttaa kymmenet muutkin asiat, mutta hän ei nostanut framille mm sitä, että Nättiselle hankittiin hänelle nuorten maajoukkueesta tuttu Petrus Palmu aisapariksi.
Jukka Jalonen nosti esille ilmapiirin rakentamisen tärkeyden MM-kullan taustana. Toki pelitavallakin oli suuri merkityksensä. Vastustajien valmentajat ja heidän apulaisensa ovat pyrkineet opiskelemaan vastustajien pelitapoja mahdollisimman paljon ja tiiviissä turnauksessa tuon opin syventäminen on mahdollista. Kaikkeen ei kuitenkaan pystytä mätsäämään ja menestymiseen johtavia erottavia tekijöitä on muuallakin kuin pelitavoissa. Tuolloinkin valmentajan rooli pysyy tärkeänä.
weho
Vakiokokoonpanossa
- Viestejä
- 310
Veikkaan että juniorikisat ovat niin lyhyt rypistys, että Brooksin peräänkuuluttamaa "selkäytimessä olevaa kaikille kristallinkirkasta pelitapaa" ei yksinkertaisesti pysty saamaan sinne pelaajien selkärankaan tai alitajuntaan koska toistoja ei yksinkertaisesti ehditä tekemään tarpeeksi. Seurajoukkueessa tämä on mahdollista koska joukkue on yhdessä ja harjoittelee tätä riittävän kauan, mutta lyhyessä turnauksessa ja kokemattomien pelaajien ollessa kyseessä saattaa olla joskus parempi mennä intuitiolla kuin pyrkiä miettimään että "mitä se valmentaja käskikään meidän tehdä".
Ehkä osin tämän takia Ilvesläiset Maccelli, Saarela ja Thomson on samassa kentällisessä, ehkä näin pyritään saamaan samalla tavalla treenatut pelaajat toteuttamaan hieman sitä seurajoukkueen yhteistä pelitapaa eikä yritetäkään saada sinne opetettua jotakin kokonaan uutta.
Toki jos kaikki seurajoukkueet ajavat pelaajille samaa pelitapaa niin sitten maajoukkue hyötyy, mutta silloin taas millään seurajoukkueella ei ole edisyksellistä pelitapaa muihin nähden...
Veikkaan että lyhyessä junnuturnauksessa myös Kunto:n mainitsema henkinen vireystila on tärkeämpi kuin pelitapa pitkässä runkosarjassa. Se, miten Raipe tässä onnistuu puolivälierässä ja välierässä jää nähtäväksi.
Ehkä osin tämän takia Ilvesläiset Maccelli, Saarela ja Thomson on samassa kentällisessä, ehkä näin pyritään saamaan samalla tavalla treenatut pelaajat toteuttamaan hieman sitä seurajoukkueen yhteistä pelitapaa eikä yritetäkään saada sinne opetettua jotakin kokonaan uutta.
Toki jos kaikki seurajoukkueet ajavat pelaajille samaa pelitapaa niin sitten maajoukkue hyötyy, mutta silloin taas millään seurajoukkueella ei ole edisyksellistä pelitapaa muihin nähden...
Veikkaan että lyhyessä junnuturnauksessa myös Kunto:n mainitsema henkinen vireystila on tärkeämpi kuin pelitapa pitkässä runkosarjassa. Se, miten Raipe tässä onnistuu puolivälierässä ja välierässä jää nähtäväksi.
Viimeksi muokattu:
Brooks
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 022
Meidän peli on tuttu kaikille U20-pelaajille. Sen varaan pystyy kyllä rakentamaan, kuten vuosi sitten nähtiin.
Nyt Suomen joukkueen menestys lepää lähinnä puolustuksen ja maalivahtien varassa. Vaikka Suomi onkin antanut vastustajille paljon ylivoimahyökkäyksiä ja läpiajoja, oman alueen puolustuspeli on sujunut pääosin hyvin. Vastustaja ei ole kovinkaan paljoa päässyt laukomaan parhaasta sektorista. Jos Annunen poimii sektorin ulkopuolelta tulevat vedot, Suomi voi klaarata kerrasta poikki -pelin. Se edellyttää kuitenkin sitä, ettei vastustaja saa niin paljon läpiajoja kuin Ruotsi ja kenraaliharjoituksessa Kanada, eli Suomi ei voi paineistaa niin holtittomasti kuin tähän asti.
Toinen Suomen joukkueen vahvuus on kuntopuoli. Uskallan väittää, että jos pikkuleijonat pääsevät Kanadaa tai USAta vastaan jatkoajalle, Suomi korjaa potin. Suomalaiset ovat kuitenkin treenanneet ja pelanneet liigajoukkueissa, kun taas pohjoisamerikkalaiset ovat tahkonneet yliopisto- ja juniorisarjoja. Siinä on iso ero.
Nyt Suomen joukkueen menestys lepää lähinnä puolustuksen ja maalivahtien varassa. Vaikka Suomi onkin antanut vastustajille paljon ylivoimahyökkäyksiä ja läpiajoja, oman alueen puolustuspeli on sujunut pääosin hyvin. Vastustaja ei ole kovinkaan paljoa päässyt laukomaan parhaasta sektorista. Jos Annunen poimii sektorin ulkopuolelta tulevat vedot, Suomi voi klaarata kerrasta poikki -pelin. Se edellyttää kuitenkin sitä, ettei vastustaja saa niin paljon läpiajoja kuin Ruotsi ja kenraaliharjoituksessa Kanada, eli Suomi ei voi paineistaa niin holtittomasti kuin tähän asti.
Toinen Suomen joukkueen vahvuus on kuntopuoli. Uskallan väittää, että jos pikkuleijonat pääsevät Kanadaa tai USAta vastaan jatkoajalle, Suomi korjaa potin. Suomalaiset ovat kuitenkin treenanneet ja pelanneet liigajoukkueissa, kun taas pohjoisamerikkalaiset ovat tahkonneet yliopisto- ja juniorisarjoja. Siinä on iso ero.
Viimeksi muokattu:
Kunto
Luottopelaaja
- Viestejä
- 1 607
Vastauksetta jättäminen lienee tarkoittanut keisarin uusia vaatteita eli ettei tällaista huomattavaa osaa kiekkoväestä edes ollut? Vai oliko merkittäviä nimiä paljon?