Mielenkiintoiset, jännittävät ja etenkin hermostuttavat kisat käynnissä.
Suomen peli on ollut todella... sekalaista tai ehkäpä vaihtelevaa, siis tavallaan jopa oikukasta.
Olen itse katsonut kunnolla "vain" nämä USA, Ruotsi ja Sveitsi - ottelut. Niistä ilman mitään muistiinpanoja mieleen jäi ensin ottelu tre kronoria vastaan. Siinä Suomella ei tuntunut olevan mitään aitoa joukkuepelin rakennetta. Viisikot repeilivät sangen rajusti, kiekkoa roiskittiin jopa paineetta tuon tuosta ja näin etenkin tarpeellinen kiekkokontrolli oli luokantonta. Lisäksi puolustuspäässä ajauduttiin karmeisiin kiekonmenetyksiin, huolimattomuuteen ja mm. merkkausvirheisiin. Suomen peliä leimasti viisikoiden keskeinen täysi sekamelska ja siten yksilöiden omalakinen sooloilu.
Sitten Sveitsi ottelu oli todella karmea kaoottinen esitys koko joukkueelta. Ottelu oli aidosti pelottava pyllähdys juuri ennen siinä kohtaa kaikkein tärkeintä ottelua. Toki Suomi oli päästä niskanpäälle vielä 2-2- tilanteessa, kun Suomi sentään piti pitkät ajat kiekkoa, loi pitkiä hyökkäyksiä. siis sellaisia mylläköitä ja ei luopunut pelivälineestä ainakaan paineetta. Suomi siis loi maalipaikkoja kohtuullisella viisikkopelaamisella. No, ehkä enemmänkin niin, että hyökkääjät ja puolustajat eivät olleet viisikkoina edelleenkään mikään aito tiivis viiden pelaajan nippu. Suomen kenttätasapaino repeili vieläkin, kuten muutenkin koko kisojen ajan oli nähty. Tuossa kohtaa Suomi ei sitten maaleja tehnyt ja Sveitsi iskikin myrkyllisen terävästi. Valitettavasti joukkoja ei "kerätty" kasaan ja siten ei siis lähdetty johdonmukaisesti tiivisti viisikkoina pelaamaan. Nyt toimittiin miltei päinvastoin, kuin jonkin pelaajien oma-aloitteisen ja tai ylemmältä tasolta johtamattoman fiilispohjaisen pelailun kautta.
Mikä olikaan sitten se eräänlainen silmänkääntötemppu ja tuuliviirimäisyys, jopa täysi takinkääntö tässä USA-ottelussa ? Suomi tuli kuin uuudesti syntyneenä, siis muuttuneena juuri tähän tärkeään peliin ja pystyi tämän ottelun pelitapaansa noudattamaan melkomoisen hyvin. Tosin pelitavassa oli kyllä eroja erien välillä. Etenkin toisen erän alku ns. pystyyn hyökäten aiheutti USAn vahvan hallintajakson. Kun Suomi ei rauhoittanut peliä, rakentanut sitä omasta päästä kiekotellen ja ei siis enää pitänyt kiekkoa itsellänsä, niin silloin USA sai nähdyn mahdollisuutensa.
Miten mahtoi muuten USA ollut scouttanut Suomen peliä ? Tosiasiassa Suomi muuttui kyllä lähes täysin näistä aiemmista otteluista. Ja tai oliko USA lainkaan valmistautunut Suomen erilaisiin pelitapavariaatiomahdollisuuksiin ? Joka tapauksessa Suomi pyrki nyt sentään pitämään kiekko itsellänsä, hyökkäyksiin ei esimerkiksi niin vain lähdetty alivoimaisena tai ampumalla kiekko päätyyn tms. Viisikot eivät tuon tuosta vain jotenkin ajelehtineet riekaleiksi. Näyttikin siltä, kuin pelaajat todella yrittivät pelata lyhyenpuoleisilla etäisyyksillä ja myös syötellä lyhyilläkin syötöillä. Suomi oli nyt vasta aidosti ensimmäisen kerran sellainen yhtenäinen joukkue, jossa viisikoilla oli toisteiset tavat pelata eri tilanteita.
Kaiken kaikkiaan Suomi ei kuitenkaan toteuttanut mitenkään täydellisesti ainakaan tärkeää kiekon hallintaa. Ja siten kiekkoa myös roiskittiin miltei paineetta pois itseltä ja sitä kautta USA sai pitää kiekkoa. Välillä siis hiukan turhan halvalla tavalla. Tällöin Suomi oli edelleen melko haavoittuvainen. Puolustuspeli ei missään nimessä ollut ihan niin hyvää, että Suomi olisi voinut ihan vain ilman kiekkoa puolustaa johtoansa.
Joka tapauksessa Suomi sai pidettyä johtonsa, tavallaan aika loppui sopivasti USAn takaa-ajossa, juuri kun Suomi oli ajautunut vain purkamaan kiekkoa omalta alueeltansa. Suomi oli ajatumassa hiukan turhan tutunoloiseen johtoaseman suojelupaniikkiin.
Kyllä tästä voitosta tuli itsellekin erittäin hieno fiilis. Niin itse tuon voiton ja etenkin pelaamisen tason sekä pelitavan takia. Pakko myöntää, että olin erittäin skeptinen Suomen pärjäämisestä USAta vastaan. Näytöt ennen tätä peliä olivat sangen heikot kaikkine pelin rakenteellisine ongelmineen.