Pitkästä aikaa palstalla. Ikävästi jäi Ilveksen playoffit aikalailla sivusuun, kun kiire haittasi seuraamista. Sen sijaan olen nyt nähnyt tuulipukukanavalta Saukkosen höperehtimät kaksi Suomen kisaottelua, eli matsit Norjaa ja Latviaa vastaan. Ne oli kyllä hyvät testilaboratoriot Suomelle ja miten Suomi pelaa.
Norskeja vastaan Suomi oli täysin oma itsensä. Koko kentän alueen jatkuva liikkuva tiivis viisikkopeli, kiekon vahva halllinta ilman roiskimista ja ilman mitään pitkiä yksilökuskauksia, runsas kiekottelu ja maltilla sekä tarvittaessa myös nopeasti rakennetut hyökkäyspelit kypsyttivät Norjan viimeistään, kun toinen erä rävähti kunnolla käyntiin. Vastus toki pyristeli rikkomassa ja peliä häiritsemässä ensimmäisen erän, mutta sitten Suomi hallitsi peliä täydellisesti. Norja väsähti ilmiselvästi ja jäi vain tahmeaksi kiekottomaksi perässä juoksijaksi. Suomen konemaisesti peliä toteuttavat pelaajat sitoutuivat hyvin tarkasti määriteltyyn pelitapaan, vaikka vastus oli kieltämättä selvästi Suomea heikompi. Suomi ei ruvennut mielivaltaisesti revittelemään joillakin you-tube sooloilulla ja "peliä nopeuttavalla " päästä päähän ryskäämisellä. Leijonat jyristeli menemään maltillisesti tiiviinä ryhmänä, ikään kuin järkeävästi viritetty ja samalla sopivan taloudellisesti kuluttava koneisto.
Sen sijaan Latvia - ottelussa asiat meni aikalailla toisin tavoin kuin Norjaa vastaan. Latvia sai Suomen kiekollisen pelin useasti pois teloiltansa. Suomi ei pystynyt enää olemaan kiekon herrana miten tahtoi. Itseasiassa usemman kerran Latvia prässäsi Suomen puolustajia kiivasti miltei Suomen maalin taakse, josta tulikin kiekon menetyksiä. Toisaalta, Suomi pystyi myös usein pitämään kiekon itsellä lyhyillä syötöillä omassa päässä. Ja sen jälkeen myös rakentamaan aina aika-ajoin Suomen pelitavan mukaisesti peliin reagoivia eri rytmisiä hyökkäykseen lähtöjä. Joka tapauksessa Latvia sai järkytettyä Suomen pelitapaa. Tai etenkin pelitapakurinalaisuutta. Muun muuassa jo aiemminkin hieman samaa helmasyntiä harrastanut Sami Vatanen rupesi taas kuskailemaan kiekkoa aivan liian pitkiä aikoja ja matkoja, kunnes välillä menetti sen vaarallisesti. Kiekon yletön kuskaaminen ja siitä turhan kiekon menetys rikkoo Suomen tiiviin viisikkopelin ja kiekkokonrollin. Kiekon riiston jälkeen vastustajalla on aikalailla repaleinen viisikko (tai oikeammin jopa vain nellikko tai pahimillaan siis kolmikko !) puhkottavaksi.
Ottelussa Latviaa vastaan Suomi myös suotta antoi turhia pitkiä avaussyöttöjä seisoville pelaajille. Näitä ei tarvitse viljellä yhtään ja kuvittelisin, että moisista lapsuksista Jalonen esikuntineen kyllä antaa palautetta ! Pitkä syöttö seisovalle pelaajalle rikkoo aivan suotta viisikon tiiviin kenttäaluerakenteen. Lisäksi näistä tulee usein vaarallinen kiekonriisto vastustajalle. Suomella ei ole mitään tarvetta viskoa moisia toiveikkaita syöttöjä ja tai etenkään luovuttaa kiekkoa paineetta vastustajalle.
Nyt on mielenkiintoista miten Suomen peli kehittyy ja tai ehkä vielä jopa "Jalostuu" tästä eteenpäin. Itse luotan, että Suomi palaa kurinalaisesti siihen meidän pelin rakenteeseen, millä Suomi etenee taas turnauksessa pitkälle. Oikeammin Suomi ei toki ole pelitapaansa mitenkään hylännyt, mutta sen noudattaminen onkin keskiössä. Jokaisen pelaajan pitää jaksaa jatkuvasti sitotua sovittuihin malleihin - jotka eivät mitenkään poista tiettyjä pelaajakohtaisia vapauksia pelitapasapluunan sisällä mitä tulee etenkin hyökkäyspään pelaamiseen. Suomen pelitapa tuottaa lähes poikkeuksetta tarpeeksi maalipaikkoja voittamiseen ja sen takia miltei hermoromahduksia aiheuttava kärsivällisyys on välttämätön "pahe" Suomen pelaamisessa. Kaiken tämän päälle Suomella on taitavat "sepät" ylivoiman pelaamiseen. Esimerkiksi M. Granlund on oikea laatutason täsmäase, kun pitää kairata yv-tehoja.
Ja vaikka vastus (seuraavaksi esim. USA) voisikin hallita kiekkoa Suomea enemmän, niin silloin Suomen tiivis viisikkopeli edelleen kontraa nämä tilanteet yleensä Suomen eduksi. Ensinnäkin, Suomen MV-pelaaminen on lähes poikkeuksetta niin tasokasta, että sieltä tulee harvemmin lipsahduksia. Ja, kurinalaisella viisikkorakenteella Suomi pystyy useimmiten pitämään vastustajan pois pahoilta maalipaikoilta. Suomi osaa myös kiekottoman pelaaminen kaikilla kaukalon alueilla. Silloin kun vastustaja aloittelee etenkin hidasta hyökkäystä mihin ei olisi järkeä rynnätä painestamaan liian syvältä, niin kyllähän Suomi osaa mennä tässä kohtaa sopivaan trappiin ja onneksi sen myös tekee.