Selvästi isoin muutos Leijonien pelaamisessa Jukka Jalosen aikaan oli kaksivaiheisessa karvauspelaamisessa, tai oikeammin sanottuna melko yksivaiheisessa karvauspelaamisessa.
Trapia Suomi ei pelannut kuin ihan yksittäisiä kertoja, ja kun se pelasi, oli valintana 2–3-tolppatrap.
Málek (Kacetl) – Gazda, Pyrochta, M. Jandus, Kučeřík, Zábranský, Ščotka, Mašín, Košťálek - Flek, Kondelík, O. Beránek – Kantner, Kodýtek, K. Hrabík – D. Voženílek, M. Špaček, Lenc – P. Kousal, R. Zohorna, Kalus.
Itse ainakin laitoin runsasmaalista peliä vedonlyöntiin sillä oletuksella, että Malek ei saa mitään kiinni ja että tämä asia voi tulla vedonlyöjille keskimäärin yllätyksenä. Katsotaan, vielä pitäisi Tsekin avata maalihanat myös. Toki toivon, että Malek pelaisi hyvän pelin ja Suomi voittaisi niukasti.