Oon ikionnellinen, että Matias Mäntykivi pelaa tämän kauden jälkeenkin Ilveksessä.
Idän ihme on tehopisteissä silmäiltynä matkalla, jälleen kerran, uransa parhaimpaan suoritukseen runkosarjassa. On todella kova juttu, ettei pistekehityksessä ole Ilves-aikana tapahtunut kertaakaan taantumusta, vaan nuori Datsjuk pystyy nousemaan vuosi vuodelta uudelle tasolle. Arvostan sitä kuinka isoa kuormaa Mänty jaksaa kantaa missaamatta otteluita ja pystyy tekemään tulosta silloinkin, kun joukkueen henkinen kapteeni on poissa viereltä. Vielä kun painoi viikon back to back -peleihin Sportia vastaan tehot 3+1, niin ei pitäisi olla mitään russutettavaa.
Valitettavasti päällimmäinen tunne Matiaksen viimeaikaisista otteista on kuitenkin turhautuminen. Saatan katua tätä kirjoitusta yön yli nukkumisen jälkeen, mutta kaverilla on iskenyt sama ylimielisyysmania päälle kuin viime keväänä runkosarjan loppumetreillä. Onnistuneiden ratkaisujen jälkeen on haettava peliä edistävien suoritusten sijaan "neljäs harhautus ja VIELÄ kuljetus kolmen pelaajan läpi". Tai omalla alueella menetettävä kiekko vastustajalle, kun on pakko yrittää jotain typerää. Sitten paikataan tilanne puolustamalla vähän laiskasti. Tuntuu, että hänen tämänhetkisessä ajatusmaailmassaan tehtävä on suoritettu vasta sitten, kun onnistuneiden ratkaisujen jälkeen pystyisi vielä nöyryyttämään vastustajaa totaalisesti kaupanpäällisenä.
Yksikään noista ylimääräisistä kamikazehautomisista ei kuitenkaan ole päättynyt vastustajan, vaan jos jonkun niin ennemminkin Matiaksen itsensä nöyryyttämiseen. Ymmärrän runkosarjan olevan pitkä eikä mulla sinänsä ole mitään sitä vastaan, että tulee muutamia tällaisia neppailupelejä, varsinkin jos neppailun ohella syntyy tehot 3+1. Mutta kyllä se korpeaa silti katsoa, että tuollainen taitotaso käytetään vääriin asioihin. Toivottavasti tämä on taas ohimenevä vaihe, sillä pidemmällä otannalla luulisi vaikuttavan myös joukkuehenkeen, joka ymmärtääkseni on tällä kaudella erinomaisella tasolla.
Ja ei, en halua että Mäntykivi tai kukaan muukaan meidän kärkijätkä alentaa itsensä seiffisti kiekkoilevaksi harmaaksi määttäsmöttöseksi, joita mahtuu kolmetoista tusinaan. Ylinöyryyden ja ylimielisyyden ääripäiden välissä löytynee kuitenkin muitakin vaihteita. Ei tietenkään tarvitse aina jakaa kiekkoa tai tehdä geneerisiä ratkaisuja, mutta omaan makuun viime pelien taiteilu on mennyt överiksi.
Hampurilaismallisesti toistan vielä, että upea pelaaja ja arvostan taituruutta. Ärsyttää muutenkin kolmen pisteen voiton jälkeen tulla yksittäisen joukkueen jäsenen ketjuun negailemaan. Nyt saatu sydämeltä, rant over.
