Minä uskon meihin — Ilves 2025–2026

Hyvä kirjoitus. Tämä on kannattajillekin stressitesti. Uskotaanko meidän joukkueeseen vai heitetäänkö pyyhettä kehään? Jos joukkue uskoo itseensä ja lähtee pelejä voittamaan, kaikki syyt kannattajille luovuttaa pitäisi olla tekosyitä.

Jos toimisto on sen kadottanut niin onko iso ihme jos se horjuttaa myös kannattaja yhteisöä?

Ja hyvin olet toimistoa auttanut tässä lyömällä puukkoa surutta oman joukkueen selkään. Aina voi syytellä toimistoa ja sieltä silloin ketäkin kuka vahtivuorossa on. Tai valmentajia. Tai pelaajia. Tai kalliita lipunhintoja. Tai sielutonta areenaa. Tai huonoa säätä. Kyllä niitä tekosyitä aina löytyy kunhan ei vaan tarvitse mennä sinne mukavuusalueen ulkopuolelle eikä tarvitse itse muuttua. Koska pessimistinen murjottaminen ja lyödyn joukkueen lyöminen ei vaadi rohkeutta. Rohkeutta vaatii seistä oman joukkueen takana silloinkin kun huonosti menee.

Silloin kun Ilves eli niitä synkimpiä vuosia oli kannatusyhteisössä jos ei nyt sääntö, niin ainakin sanaton sopimus siitä, että toimiston aiheuttamaa pahaa oloa ei koskaan pureta kentällä pelaavaan joukkueeseen. Koska se ei ole syyllinen toimiston ratkaisuihin ja pelaajilla on tehtävänään vain mennä kentälle ja pelata. Jos antaa kaikkensa siellä kentällä niin enempää ei voi vaatia ja jos ei riitä niin sitten ei riitä. Tämän asian olen huolestuneena pannut merkille. Mikä tässä on muuttunut: Muukalaislegioona on vain halpa selitys, nämä ovat Ilveksen pelaajia ja haluavat olla osa tätä yhteisöä.

Joukkueurheilussa on mitä erilaisimpia aikoja ja samaten kannattamisessa. Joskus niiden huonojen aikojenkin pitää osua Ilveksenkin kohdalle vaikka periaatteessa tehtäisiin kaikki oikein. Niinä huonoina aikoinahan sitten kannattajia mitataan, kyllä silloin kun hyvin menee riittää porukkaa katsomoihin.
 
Viimeksi muokattu:
Koska sen yhteistyön hyöty jäi Ilvekselle todella pieneksi. KooVee tuosta taisi enemmän hyötyä. Samalla Ilveksen omat juniorit ajettiin tuuliajolle.

Mutta palveli se yksilöiden kehitystä. Sillon linjattiin se tärkeäksi poluksi, eikä joukkueen menestyminen U20-sarjassa. Nymanit, Järventiet, Mäkiniemet, jne hyötyi henk koht tasolla noista miesten peleistä.
 
Hyvä avaus! Kukin tyylillään ja omasta puolestani 80-luvulla syntyneenä ja kaikki vuodet mestaruutta odottaneena voin odottaa sitä ihan hyvin vielä vaikka 10 vuotta. Ei se ilvesläisyys ikinä katoa. Itse olen tärkeimmässä onnistunut ja saanut omat lapseni kasvatettua niin että esim. värittäessään eivät suostu käyttämään oranssia, tai pukemaan päälleen koska se on tap%€= väri. Hekään ei enää varmasti ikinä leiriä vaihtaisi vaikka mestaruutta ei tulisikaan. Sitä on mulle ilvesläisyys.
 
Mahtava kirjoitus ja itse seison tämän ajatuksen takana.

Haluaisin kuitenkin lisätä yhden näkökulman, joka ei ole millään tavalla vastaväite kirjoitukselle. Negatiivisuus ja kriittiset reaktiot - niin hullulta kuin se kuulostaakin - ovat merkki siitä, että ihmiset välittävät. Vallitseva negatiivisuus on epäterveesti ilmenevää tahtoa menestyä ja voittaa. Mielestäni pahinta seuralle olisi täysi välinpitämättömyys, eikä se, että tunteet kuohuvat. Itse pyrin jättämään negatiivisuuspurkaukset omaan arvoonsa; toisten ihmisten ajatusmalleihin on hyvin vaikea vaikuttaa ja osalla tilanne korjaantuu vasta, kun vuosikausien odotus vihdoin huipentuu ratkaisumaaliin.
 
Takaisin
Ylös