Tifosta totean, että totaalisen mauton veto Vaasan punaiselta armeijalta. Ja sen itsensä tifon takana se ajatusmalli minkä olen ymmärtänyt olevan voimissaan, ja mikä mielikuva vahvistui, että se lahtarihistoria on hienoa ja ylpeilyn aihe on surullista. Niinku ny muutenkin toi pohjalainen reteily. Liitän mukaan muutaman kommentin Facebookin maailmasta. Toki asiastaan ja keskustelustaan irrotettuja, mutta silti. Kertoo aika paljon silti.
Itse näin ihan aikuisella iällä olevana ja syntyperäisenä paikallisena koen tuon 1918 historian surullisena edelleen tänä päivänä. Tämän päivän ihmisenä surullisena siis molemminpuolin. Ja kuitenkin lähellä olevana vielä. Esimerkiksi omien vanhempieni isovanhempien kohtalot nivoutuvat tähän historian sivuun vahvasti. Sekä osallisina että osattomina. Näistä siis paljonkin kuulleena ja niitä käsitelleenä koen asian elävän vielä hyvinkin mukana.
Mitä tulee eiliseen vaasalaisten vierailuun, niin olihan se vaisu ja lättänä esitys megamatkasta. Joo ääntä lähti ja touhu kuului kyllä, mutta ajoittain. Lisäksi se, että tilanne pelissä ohjasi toimintaa niin paljon oli yllätys. Tuomareille itkeminen ja ne hiljaiset ajat, kun olivat häviöllä jäi päällimmäisenä mieleen.
Ei siis hätää, jos meidän vieraiksi tehdään jatkossakin tuollaisia (mega)matkoja. Kyllähän meidän Invaasiot on ihan omalla tasollaan. Ja niihinhän kaikkia muita pitää verrata, koska olemme riman asettaneet. Tehkööt muut perässä nostaakseen rimaa ja jos niin, niin mennään me sitten taas näyttämään.
Ja hei, jäihän eilisestä mieleen ne suloiset pikkuiset pojat mustissaan fanikatsomon alakulmassa. Olivatkohan katsoneet Youtubesta ultras-videoita tällä reissulla bussissa vai jo aiemmin? Mielenkiinnolla odotin koska sinne suuntaa ea-ryhmä varusteineen pistämään laastaria ohimoon, kun joku kaatuu siitä tönimisestä ja tulee pipi.
Lisäksi hauska nyanssi oli pelin jälkeen portaikossa ollut kanssani jutellut ~50v mies, joka ylpeänä kertoi, että olivat saaneet yli 1500 mukaan matkaan. Tä?
yle.fi
