Kritiikki on luonnollinen, tärkeä ja olennainen osa fanitoimintaa. Pelaajia pitääkin kritisoida kun siihen aihetta näkee.
Penään kuitenkin edelleen sen perään, että näissä pelaajien arvosteluissa edes pyrittäisiin näkemään "metsä puilta".
Baptisten taustalla tuleva pelaaja siirtyy ensimmäisen kerran urallaan Eurooppaan, eikä välittömästi vakuuta harjoituspeleissä. Luistelu näyttää hieman tahmealta eikä ole samalla pelikirjan sivulla ketjukavereiden kanssa, joidenka nimet ovat juuri alkaneet jäädä mieleen. Tällaisessa tilanteessa on mielestäni melko tavalla hätiköityä julistaa vahvaa tuomiota - suuntaan tai toiseen.
Tämä ongelma pätee myös toisenlaisissa tilanteissa. Elokuisessa Tesoman illassa joku juuri ajokortin saanut A-juniori painaa alemman keskikastin joukkuetta vastaan 2 maalia, ja pelaajaa aletaan sijoitella Liiga-avauksen yv-kentällisiin. Onnistumisen takana saattaa kuitenkin painaa paljon se, että tuo Tesoman ilta on juniorille ensimmäisiä todellisia näytönpaikkoja, jonka vuoksi kevytrakenteinen ja nopeajalkainen pelaaja päättää jättää itsestään kaiken jäälle. Samassa pelissä varjojen mailla pelasivat joukkueen AHL- ja KHL-taustaiset pelimiehet, jotka näkivät illan ennen kaikkea mahdollisuutena ajaa uudet varusteet sisään ja tunnustella missä luistelukunto menee kovan kesän jäljiltä. Tuomiot suuntaan jos toiseen - hätiköityjä.
Joskus kritiikki osuu - joskus ei, niin myös minulla. Siitä tässä on turha ketään ristiinnaulita. Mutta ei niitä pelaajiakaan sinne ristille välttämättä kannata raahata huonon pelin jälkeen, tai syyskuussa
.
Mitenkäs Antti Hulkkonen sen asian aikanaan tiivisti
"No joo nää on nää syyskuun pelit vähän tällasia että.. niin kun sanottu niin syyskuu, muistetaan se. Ihan hyvä nippuhan meillä on mutta, taas kerran niin.. muistetaan että eletään syyskuuta."