Tasan ei käy aina onnen lahjat jääkiekkomaailmassakaan:
- Liigaura käyntiin koko lailla kaikkien aikojen heikoimmassa Ilveksessä (en puhu nyt niinkään yksittäisestä kaudesta vaan ajanjaksosta ylipäänsä). Kahdet karsinnat kolmeen täyteen kauteen. Lopulta siirto kesken omistajanvaihdossekoilun aikoihin Jokereihin.
- Hieno mahdollisuus Jokereissa, josta tosin valtaosa meni lainalla heikossa Sportissa.
- Vaasasta Ässiin, jossa oli ymmärtääkseni aikamoinen lokakampanja Bonoa kohtaan.
- Huikee startti Ilves-paluulle keväällä 2019, nosti omalla läsnäolollaan jo tuolloin Ilves-pakiston uskottavuutta huimasti. En tiedä mitä mies itse ajattelee tuosta, mutta haluaisin ajatella tuota jonkinlaisena "kotiinpaluuna". Kausista 19-20, 20-21, 21-22 on jo kaikki sanottu moneen kertaan. Vitunmoiselta vääryydeltähän tämä tuntuu.
12 kaudelle tuli liigapelejä talteen, joista peräti kahdeksalla eri kaudella niitä tuli Ilveksessä. 252 pelatulla liigaottelulla Bono on 15. eniten runkosarjan pelejä 2000-luvulla Ilveksessä pelannut pelaaja, ja kaikkien aikojenkin listalla tuolla taidetaan olla TOP40 kamaa. Viidenneksi eniten pelannut puolustajista tällä vuosituhannella. Harva on päässyt pelaajana kokemaan sitä samaa kuin Bono: Kauhukarsinnoista uuden Ilveksen yhdeksi isommaksi pelilliseksi keulakuvaksi Suomen, Aren, Dostyn ja Parikan ohella. Haluaisin ajatella hänen kehityskaartaan eräänlaisena vertauskuvana myös Ilveksen kehityksestä tuolla ajanjaksolla.
Arkistojen kätköistä löytyi vielä asia, jonka haluan vielä viimeisenä yksittäisenä (foorum) kunnianosoituksena nostaa esiin Bonosta. Olisin sen varmaan jo keväällä 20 sanonut, mutta noh, te tiedätte kyllä. Se taso, mitä pääsimme ihastelemaan kauden 19-20 jätti lähtemättömän vaikutuksen varmasti meihin kaikkiin. Neljäs Ilves-puolustaja 2000-luvulla, joka ylsi 30 pisteen rajapyykkiin (Murphyn, Koistisen ja Seikolan jälkeen) ja hänen +/- saldonsa +21 on parempi mitä kenelläkään muulla Ilves-puolustajalla tällä vuosituhannella. Koko liiga-ajankin historiassa tuo oli kymmenenneksi paras Ilves-noteeraus pakkien osalta, edellään lähinnä näitä 80-luvun menestyksekkäämpien aikojen pelaajia + Jorma Aro. Peliaikaa tuli eniten tuossa 2019-2020 joukkueessa ja rooli oli todella merkittävä niin tasakentällisin molemmissa päissä kenttää, alivoimalla kuin ylivoimallakin. Takaiskuja omiin tuli vain 18 kappaletta, mikä on todella vähän noinkin isolla vastuulla ja ottelumäärällä.
Viimeisenä yksittäisenä tilanteena Peltolasta mieleen jää tuo Ilveksen 3-2 maali Jukureita vastaan. Vaikka maali muistetaan ennen kaikkea Eemeli Suomen tahtosuorituksesta, tekee Peltola pienellä liikkeellään bpisteen kaaren takaa kohti Jukurien maalia, mikä saattoi juurikin olla yksi ratkaisevista tekijöistä ylimääräisen tilan ja maalin syntymiseen. Oliko tuossa maalissa kenties alku jonkun suuremman jää nähtäväksi, mutta ainakin siitä lähti 1 voittoputki käyntiin.
Vielä kerran, suuri kiitos Bono kaikista näistä monipuolisista hetkistä, joita on päässyt kokemaan näiden eri kausien aikana. Niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Toivottavasti tosiaan vielä kerran mahdollisimman suuri Ilves-yleisö pääsee osoittamaan suosiotaan pelaajalle, joka on varsin merkittävässä roolissa ollut näissä viimeisen vuosikymmenen käänteissä pahemmasta suunnasta parempaan suuntaan.
Kiitos, Bono!
