Lauantain pelistä on muiden joukkueiden faneilta posin lisäksi tullut kommenttia, että "no eipä voittaneet et turha reissu" yms.
Iso osa ei ilmeisesti ymmärrä, että se reissu oli itsessään faneille paljon isompi asia kuin itse peli. Iso yhteisöllinen tapahtuma, joka tiivisti yhteisöä entistä enemmän. Lisäksi päästiin näyttämään meidän kannatuskulttuuria.
Paljon suomalaisessa kiekossa vielä ajatellaan, että voittaminen on se ainut asia, miks mennä hallille. Onneks Ilveksessä mennään yhteisöllisyys edellä, joka kantaa nyt hedelmää, kun seura on muutenkin hyvissä käsissä.
Tämä on kyllä harvinaisen totta. Tuolla sadetakkijengin seassa pomppiessa (omatoimimatkaajana), ihan itse siinä kannatuksen ytimessä oleminen oli jotain uskomattoman upeeta eikä tulos paljon haitannu. Ja tuohan nyt oli tavallaan tiedossakin että 3 peliä 4 päivään, alla paikallisen voitto ja megamatka fanien toimesta, "tiedätte mitä on tulossa kanssamasokistit" niinku joku twitterissä sen leipo hyvin sanoiks enne reissua. Se yhteisö ja yhdessä tekeminen on paljon isompi juttu kun yks peli ja sen tulos.
Ite siis keskimäärin sellainen kannattelija että usein haluan nähdä pelin ja olla rauhassa mikä toimii kotoo ja telkkarista. Välillä hallille ja siihen johonkin osaston kylkeen ja mikäli mahdollista niin yrittää lallatella mukana ja silloin yleensä kattelee paikkansa niin että näkee halutessaan myös sitä peliä. Ja sitten joskus taas mennään sinne osaston mukaan ja ihan full send mitä palkeista lähtee ja silloin aina ymmärtää että miks osasto tekee mitä ne tekee ja miks ne liput on tärkeet ja miten sillä pelin tuloksella ei niinkään ole väliä vaan sillä omien kannattamisella. Se välillä myös unohtuu siltä peruspenkkiurheilija minältä joka makailee kotona soffalla olut kädessä ja kattelee peliä enemmänkin analyyttisen kiinnostuneena joten jossain määrin ymmärrän niitä jotka ihmettelee että tarviiko niitä lippuja heilutella kokoajan. Sitten palaamme edelliseen virkkeeseen
Jos ylipäätään ajatellaan että niinkö se sitten menee että kannatetaan lähinnä silloin kun voitetaan jos se "kun ei edes voittanu" on niin tärkee, niin ollaan todella kaukana mistään varsinaisesta kannatajasta tai fanista. Sen oman seuran kanssa kynnetään ne tappiot ja huonot hetket ja juhlitaan hyvinä. Tottakai voittaminen ja menestys on kivaa katteltavaa ja kerää sitten niitä random katselijoita.
Lopulta mun mielestä tässä nyt on vähän sellaista turhaa vastakkainasettelua ilmassa. Tamhockey haluaa sellaista erilaista katsomo kokemusta ja osasto erilaista. Sinänsä ymmärrän että Tappara ajaa omaa linjaansa ja myöskin on täysin oikein että osasto tekee protestoinnista mahdollisimman näkyvää koska se on se mikä ehkä saa jotain aikaan ja herättää asian ympärille keskustelua mikä vie potentiaalisesti fanikulttuuria ihan koko maan tasolla eteenpäin. Minkälainen katsomokokemus tänne halutaan? Miten saadaan kaikille erilaisille toiveille paikkansa unohtamatta pyörätuolipaikkoja? Ässät teki yhtälailla osaston kanssa upeeta työtä siinä että tehtiin koko homma mahdolliseks. Kaiketi lopulta pitäis miettiä mitä siellä hallissa halutaan että tapahtuu, usein sitten jos on sitä oikeeta tahtoa niin kyllä se sieltä saadaan sovittua.
Ja tästä jutin sanoin mennään eteenpäin. Ja sitten nukutaan ja mennään eteenpäin.