"Käydessäni tänään pelissä nuorten lasteni kanssa järkytyin Ilveksen kannattajien käytöstä ja metelöintiä. En pystynyt seuraamaan peliä sen selkeästi vihamielisesti käyttäytyvän kannattajajoukon vuoksi, joka myötävaikutti myös muun yleisön tempautumiseen mukaan tuohon möykkään. Tapparan kannattajat sentään osasivat käyttäytyä ja kannustivat sivistyneesti taputtamalla tai maltillisesti jopa huudahtamalla. Ne liput häiritsivät ottelun seuraamista, eikä DJ:n iki-ihanista retro-kappaleista tai mainoksista pystynyt mitenkään nauttimaan. Eikö olisi parempi jos kannattaja toimintaa rajoitettaisiin kuten Tapparassa on esitetty? Nyt jouduin ajamaan beigellä Volvollani koko matkan takaisin Mouhijärvelle korvieni tintittäessä ikävästi. Nimim. Riitta-Liisa."
Kuvatkoon tämä osin fiktiivinen kertomus sitä mitä olen saanut kuulla Ilveksen faneista Kateus, katkeruus, kyvyttömyys. Siellä on ne todelliset syyt. Ilveksestä on tullut Suuri, sen faneista on muodostunut suuri faniyhteisö ja yhdessä me kaikki muodostamme Suuren ja vahvan, kelta-vihreän, yhteisöllisen, perheen. Meillä kaikilla on intohimo, rakkaus ja tahto elää ja kokea yhdessä tuo huumaava kokemus jota peliksi kutsutaan. Olemme vahvoja yhdessä, voitto tai tappio, koemme sen yhtenä ja tulemme taas uudestaan. Todistamme Metafysiikkaa: yksi voi olla monta, moni voi olla yksi! Kaikki tämä puuttuu Tapsukoilta....siemen siihen olisi olemassa mutta vie vielä aikaa, että saavuttavat saman tason. Siihen asti: kielletään muilta mihin itse ei pystytä.
Ps: Osaston ytimessä olin pomppimassa ja kyllä, lapseni olivat mukana..