Hattu päästä edessänne.
Järjettömän hienoa kannustusta; laulu raikaa, eikä ainakaan meikäläisen korviin kantautunut alatyylistä naljailua vastustajan suuntaan, vaan keskityitte tyylillä omien kannustamiseen.
Istuin C-päädyssä ja hienoa ääntä pitivät myös Tappara-fanit, mutta mm. chantit puuttuivat heiltä kokonaan. Ikimuistoiset paikallispäättäjäiset siis vietettiin Hakametsässä, mihin joukkueen ohella Osasto oli isoimmassa roolissa.
Kuulin ylemmältä riviltä isän ja pikkupojan keskustelun:
Poika: "Mää haluan isona pelata Ilveksessä, mut jos mää en pääse, niin arvaa mitä mää haluan tehdä?"
Isä: "Veikkaan, että haluat pelata sitten jossain toisessa joukkueessa."
Poika: "Ei, kun mää haluan pelata vaan Ilveksessä, mut jos mää en sinne pääse, niin ei se haittaa, kun sitten mää haluan mennä faniryhmään kannustaan."
Jos nykyinen tyylikäs meno jatkuu, en uskoisi kenelläkään vanhemmalla olevan mitään sitä vastaan, että oma lapsi (siis vielä lapsen iässä) liityisi kuoroonne. Se ei kuulkaas ole mikään vallan vähäpätöinen juttu.
Olkaa ylpeitä itsestänne, mutta säilyttäkää tyyli. Sitä tyylikkyyden tautia tuntuu nykyään Ilveksessä istuvan vähän joka oksalla faniryhmästä sometiimiin ja toimistolle asti.
Kiittäen,
Taittopenkin lihatäyte