Samaa mieltä. Ylimielistähän se ei ole, vaikka se siltä usein näyttää.
Nuoren pelaajan kehityspolku ei ole pelkkää alamäkeä ja taantumusta väistämättä tulee. Näissä pelin edistävyys kysymyksissä valmennuksen ohjaus on isossa roolissa.
Laaksosen asema Ilveksessä on ainutlaatuinen ja kun vielä itse tiedostaa omat kiekkokontrollin perustuvat kyvyt, on uhkana liiallinen riskinotto alimpana harhauttelijana, ylipitkinä kuljetuksina tai liian monimutkaisina syöttöinä.
On ollut hienoa seurata millaisin harppauksin ylivoimapelaaminen on kehittynyt. Saa upean sivuttaisliikkeensä ansiosta jatkuvia sektorin laukaisupaikkoja toisin kuin staattinen Leimu. Sitten kun laukaus on Leimun parhaiden päivien tasoa, on jälki tuhoisaa.
Valmennuksen ohjauksessa, iän ja kokemuksen karttuessa myös turhat kiemurat vähenevät ja pelin edistyvyys paranee entisestään.
